Kirja-arvio: Agnes ja unien avain -romaanin kuvitus saattaa pelottaa poikalukijoita turhaan pois - Arvostelut - Maaseudun Tulevaisuus
Arvostelut

Kirja-arvio: Agnes ja unien avain -romaanin kuvitus saattaa pelottaa poikalukijoita turhaan pois

Tuutikki Tolosen mysteeriromaani Agnes ja unien avain koukuttaa lukijansa. Sen oikeudet myytiin neljään maahan jo ennen kirjan ilmestymistä.
Tuutikki Tolonen: Agnes ja unien avain. Kuvitus: Kati Vuorento. 183 sivua. WSOY.

Agnes muuttaa äitinsä kanssa Harmalan pikkukaupunkiin. Heti ensi päivinä siellä Agnes tekee mielenkiintoisen löydön. Hautausmaalla on elokuussa 1938 syntyneen, päivän ikäisenä kuolleen tyttövauvan Agnes Margarethan hautakivi. Vauvan syntymäpäivä ja etunimi ovat samat kuin Agneksella.

Seuraavana yönä Agnes näkee unen, jossa ollaan vanhan huvilan puutarhassa. Myöhemmin samassa paikassa tapahtuvia unia tulee lisää.

Vähitellen käy ilmi, että Agnes Margaretha -vauva ja huvila liittyvät jotenkin toisiinsa ja Agnekseen.

Vyyhtiä selvittelemässä on myös poika lempinimeltään Pulla, Agneksen tuleva luokkatoveri ja Agneksen äidin pomon lapsi.

Tuutikki Tolosen romaani uppoaa takuulla ahmimisikäisiin. Vähän pienemmillekin se sopii ääneen luettavaksi.

Agnes ja unien avain muistuttaa dekkaria, mutta samaan aikaan se on taianomainen seikkailu. Takakansitekstissä lajityyppiä kutsutaan mysteeriromaaniksi, mikä onkin osuva nimitys.

Kati Vuorennon lyijykynäpiirrokset luovat osaltaan unenomaista vaikutelmaa, ja se sopii kirjaan hyvin. Jos kuvitus olisi ollut värikkäämpää ja menevämpää, lukukokemus olisi ollut aivan erilainen.

Kirjan kannessa käytetyt pastelliset värisävyt ja päähenkilö, joka on tyttö, saattavat viestittää virheellisesti, että kyseessä olisi tyttöjen kirja. Osittain romanttisestakin kuvituksesta huolimatta tämä tarina on seikkailu, joka sopii lapsille sukupuoleen katsomatta.

Toisaalta ehkä seikkailuhenkinen kansi vastaavasti pelottaisi tyttölukijoita pois.

Tuutikki Tolonen on taitava kirjoittaja. Hänen melko tuoreen Mörkövahti-sarjansa – sen kansikuvat muuten eivät pelota poikia pois! – oikeudet on myyty yli 25 kielelle.

Myös Agnes ja unien avain -kirjan oikeudet on myyty neljään maahan jo ennen kuin romaani ilmestyi.

Ajoittain teksti on niin koukuttavaa, että aikuislukijankin on pakko jatkaa saman tien seuraavaan lukuun, vaikka oikeasti olisi jo pitänyt käydä nukkumaan. Lisäksi teksti kulkee sujuvasti eteenpäin ja on oikeakielistä ja virheetöntä.

Kirjan keskushenkilöt puhuvat kirjakieltä, mikä on hyvä ratkaisu. Murre, slangi tai muu nuorisokieli kuulostaa kirjoitettuna helposti falskilta.

Kirjan tapahtumapaikka Harmala jää mietityttämään. Aikuisten romaanit tapahtuvat yleensä paikkakunnilla, jotka ovat oikeasti olemassa.

Kuvitteellisen paikkakunnan Harmala nimi alleviivaa varsinkin kirjan alussa ankeutta. Lopussa uusi asuinpaikka toki osoittautuu ihanaksi.

Miksi Suomussalmelta kotoisin oleva Tolonen ei ole sijoittanut romaaniaan reippaasti Suomussalmelle tai johonkin muuhun Suomen kuntaan? Helsinki kirjassa kuitenkin mainitaan moneen kertaan, onhan se Agneksen entinen kotikaupunki.

Lue täältä kaikki Maaseudun Tulevaisuuden kirja- ja muut kulttuuriarviot

Lue lisää

Kirja-arvio: Hanna Vellingin Kutsumaton tarjoaa raikasta viihdettä ­parisuhdekiemuroista

Kirja-arvio: Sarah Crossanin Kuunnousu näyttää miltä tuntuu, kun veljen teloituspäivä lähestyy vääjäämättä

Kirja-arvio: Piia Leinon Yliaika-romaanissa Suomen kansalaisuus rajataan alle 75-vuotiaille

Kirja-arvio: Thomas Taylorin Malamanteri on taianomainen seikkailu, joka kaappaa lukijan mukaansa