Teatteriarvio: Jekyll & Hyde on aikamatka 1800-luvun Lontooseen, mutta tulkinta ei aivan tavoita musikaalin piinaavimpia kerroksia - Arvostelut - Maaseudun Tulevaisuus
Arvostelut

Teatteriarvio: Jekyll & Hyde on aikamatka 1800-luvun Lontooseen, mutta tulkinta ei aivan tavoita musikaalin piinaavimpia kerroksia

Jekyll & Hyde -musikaalia esitetään Lahden Kaupunginteatterissa.
Aki Loponen / Lahden Kaupunginteatteri
Tohtori Jekyll (Joel Mäkinen) päätyy tekemään itsellään ihmiskokeen yrittäessään poistaa pahuutta maailmasta.

Tohtori Jekyll (Joel Mäkinen) on päättänyt porautua syvemmälle ihmismielen syvyyksiin kuin kukaan koskaan aikaisemmin. Hänellä on teoria, jonka mukaan pahuuden voi poistaa kokonaan ihmisestä ja samalla maailmasta. Tarvitaan ainoastaan tarkasti valmistettu kemiallinen aine, jota tohtori on kehitellyt laboratoriossaan.

Kun kukaan muu ei ole valmis antamaan kehoaan tieteen koealustaksi, päätyy tohtori testaamaan itse kehittelemäänsä ainetta. Seuraukset ovat tuhoisat, sillä pian Lontoon kaduilla liikkuu salaperäinen herra Hyde, jonka edessä muiden ihmisten elämä on arvoton.

Lahden Kaupunginteatterin Jekyll & Hyde -musikaali käsittelee klassisia hyvyyden ja pahuuden teemoja. Kaksinaismoralismi rehottaa 1800-luvun Lontoossa, eikä pakkomielteisesti teoriaansa suhtautuva tohtori saa rauhaa.

Esityksessä on muutamia erityisen onnistuneita suuren ihmisjoukon tanssikohtauksia, esimerkiksi sanomalehtien käyttäminen koreografiassa antaa tanssille yksinkertaisen mutta tehokkaan lisän. Myös monet lauluosuudet ansaitsevat katsomosta ihailevat aplodit.

Kokonaisuutena esitystä ei ole kuitenkaan viritetty tarpeeksi pitkälle. Parhaimmillaan musikaali piinaa ja vainoaa katsojaa, mutta tällä kertaa tunnelma jää hieman kädenlämpöiselle, joskin viihdyttävälle tasolle.

Jekyll & Hyde Lahden Kaupunginteatterissa. Ohjaus: Jukka Keinonen.

Lue lisää

Tasa-arvo ei vielä toteudu teattereissa: ohjaajista ja käsikirjoittajista selkeästi suurin osa miehiä

Pääsin vihdoinkin teatteriin ja tältä se tuntuu korona-aikana

Teatteriarvio: Päiväni murmelina pyörryttää kuin karuselli ja sopii mitä parhaiten koronasyksyn kummalliseen elämänmenoon

Teatteriarvio: Punaorvot kertoo unohdettujen lasten tarinaa ja muistuttaa, kuinka monella tapaa voi perheen särkeä