Arvostelut

Kirja-arvio: Antti Holman uusimmassa kirjassa vihataan Helsinkiä ja maallakaan ei kiinnosta enää asua – Sonkajärveltä kotoisin olevan näyttelijän tyyli on mielekästä, mutta rivoa luettavaa

Holman autofiktiivinen Kaikki elämästä(ni) on suora kurkistus näyttelijän ajatusmaailmaan.
Kirjailijan kuva: Matias Jalmari / Otava
Antti Holma: Kaikki elämästä(ni). 304 sivua. Otava.

Näyttelijä-kirjailija Antti Holma palaa uusimmassa kirjassaan autofiktion voimin lapsuuteensa muistoihin ja näyttelijänopintoihin, sekä matkustaa Lontooseen ja New Yorkiin.

Nykyään Los Angelesissa asuvasta ja naimissa olevasta näyttelijästä on tullut yksi Suomen suosituimmista julkisuuden henkilöistä. Holma tunnetaan muun muassa Putous-viihdeohjelmasta, kotimaisista elokuvista sekä huippusuosituista podcasteista.

Kaikki elämästä(ni) etenee minä-kertojan ongelmasta saada uusin romaani valmiiksi. Hän ei saa edistettyä romaaniaan, vaikka aiheita yritetään saada lapsuuden muistoista Sonkajärveltä ja myöhemmin steriilistä Helsingistä. Läppäri hajoaa eikä elektroniikkaliikkeestä saa asiakaspalvelua. Kauhea kiire ja stressi painavat päälle, ja maailma kaatuu jos bisnesluokkaan ei pääse.

Holman tuttu rivo huumori on reilusti esillä lähes koko ajan. Otto toimii päähenkilön ystävänä, joka harrastaa seksiä ties kenen kanssa ja kahvilassakin hänen laukomiaan juttuja täytyy hyssytellä. Varsinkin nämä hetket saavat välillä nauramaan ääneen.

Lukija ei pääse pahemmin kurkistamaan näyttelijän elokuviin ja televisiosarjoihin, sillä niistä Holma ei ole suostunut kirjoittamaan. Muutamat projektit mainitaan ohimennen ja nekin suurimmilta osin humoristisesti hieman negatiiviseen sävyyn.

Holma tekee lukijoille heti selväksi, että päähenkilö vihaa Helsinkiä. Hän ei myöskään koskaan kuvittelisi asuvan taas maalla. Erehdyksissään hän kertoo Pasolini-nimiselle henkilölle, ettei voisi palata takaisin "metsäläisten keskelle", ja tästäkös Pasolini loukkaantuu ja puuskuttaa.

Kirja sopii parhaiten niille, jotka jo tuntevat Holman uniikin huumorin. Muille lukijoille kirja saattaa tuottaa ärsytystä, eikä ronski huumori sovi todellakaan herkkänahkaisille. Pakko myöntää, että joissakin kohdin Holma ajautuu liian minäkeskeiseksi. Paras esimerkki on kenties lentokenttäosuus, jossa kertoja ehdottomasti tahtoo päästä bisnesluokkaan. Holma kuitenkin pelastaa liiallisen itsekeskeisyyden kirjoittamalla seuraavasti: "Olen idiootti, mutta minun on saatava korotus, sitten olen sentään bisnesluokassa istuva idiootti".

Lukijat tuskin allekirjoittavat kaikkia Holman ajatuksia, vaikka osaan kirjasta pystyykin samaistumaan. Lisäksi tarinoita ei kannata ottaa tosissaan, sillä osa niistä on selvästi fiktiota. Vaikka kirjan kertojan rooli on osittain Holma itse, jää lukijan arvailtavaksi todenmukaisuus.

Kirja on saatavilla myös äänikirjana Antti Holman lukemana.

Lue täältä kaikki Maaseudun Tulevaisuuden kirja- ja muut kulttuuriarviot.

Sami Kuokkanen / Helsinki-filmi
Kirjassa Holma kertoo hyvin vähän elokuvista, joissa hän on ollut itse mukana. Vuoden 2018 elokuva Veljeni vartija jäi ikävästi muistiin, sillä näyttelijän kyynärpäässä todettiin samoihin aikoihin melanooma.
Lue lisää

Kirja-arvio: Jotkut välttelevät hiilihydraatteja, toiset kammoavat rokotuksia – lääketieteen tohtori pureutuu yli 250 terveysväittämään

Kirja-arvio: Sienissä arvellaan piilevän uskomattomia terveyshyötyjä – suppikset ehkäisevät tulehduksia ja kantarelli voi torjua syöpää

Kirja-arvio: Kuka haluaa alkoholistiksi?

Kirja-arvio: Miksi kukaan jaksaa pyörittää huumebisnestä? Malmin naisen rooli ihmetyttää ja jutut haiskahtavat