Arvostelut

Kirja-arvio: Kun maapallo on ajettu kurimuksiin, ihmiset pakenevat avaruuden siirtokuntiin – koti-ikävä ei kuitenkaan katoa koskaan

Emmi Itärannan Kuunpäivän kirjeet -romaani on valtavan haikea, mutta erityislaatuisen kaunis.
Kirjailijan kuva: Liisa Takala / Teos
Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet. 382 sivua. Teos.

Lumi Salo painaa kynänsä muistikirjan sivuille ja tallentaa paperille kokemansa hetket pienintä yksityiskohtaa myöten. Sillä tavoin hänen puolisonsa Sol pääsee myös elämään nuo tarinan mutkat, vaikka tämä olisi juuri silloin aurinkokunnan toisella laidalla.

Tosin nyt kaikki ei ole kunnossa. Sol ei tule sovittuun tapaamiseen ja pian hän näyttää kadonneen kokonaan. Parantajana työskentelevä Lumi törmää salaisuuksiin, terrorismiepäilyihin ja uhkaaviin umpikujiin yrittäessään etsiä puolisoaan.

Emmi Itärannan Kuunpäivän kirjeet -romaanissa ihmiskunta on ajanut maapallon siihen pisteeseen, että avaruuden pimeään syleilyyn on pitänyt rakentaa siirtokuntia. Kuu on asuttu, samoin Mars. Elämä on hyvin erilaista kuin ihmiskunnan alkukodissa, vaikka sitä kuinka yritetään jäljitellä.

Ympäristökatastrofin runtelema tulevaisuus nostaa ihmiskunnan tragediat uudelle tasolle. Epätasa-arvo vaivaa ja siirtolaisalukset katoavat Välimeren sijaan painottomaan tyhjyyteen. Kaiken tämän keskellä Lumi, Sol ja muut yrittävät elää edes jollain tavalla tasaista elämää.

Itärannan uusin on kauniin viipyilevä ja sisikuntaa pakahduttava. Se on kuin laulu rakkaudesta ja päättymättömästä koti-ikävästä. Raastavaa kaipausta menneeseen, joka ainakin jollain tavalla on omien tekojemme vuoksi menetetty iäksi.

Lue täältä kaikki Maaseudun Tulevaisuuden kirja- ja muut kulttuuriarviot.

Lue lisää

Vuoden 2020 Finlandia-voittajat on valittu – Tanssin kieltämisen historia oli paras tietokirja ja Margarita voitti kaunokirjallisuuden Finlandian

Kirja-arvio: Elena Ferranten uusin teos tyydyttää Napoli-sarjan ystäviä

Kirja-arvio: Marskimaalla elävä rämelikka on tuore versio Tuulen viemää -romaanista tai ruma ankanpoikanen -sadusta

Kirja-arvio: Saaristo ja meri tarjoavat ankaran elinympäristön Paula Nivukosken Mainingin varjot -romaanissa