Elsa on alakouluikäinen tyttö, joka päättää perustaa etsivätoimiston. Hän saa ensimmäiseksi asiakkaakseen rinnakkaisluokan Elmerin. Elmeriltä on varastettu polkupyörä. Toimeksiannon aikana myös Elsan polkupyörä varastetaan. Kun vielä kolmaskin lapsi kertoo pyöränsä kadonneen, Elsa ja Elmeri alkavat ratkoa tapausta ihan tosissaan.
Elsan etsivätoimisto -kirjan kirjoittaneella Tapani Baggella on lakoninen tyyli. Asioita kuvaillaan vain vähän, ja eräänlainen naljailu sävyttää kaikkea dialogia.
Esimerkiksi käy kohta, jossa Elmeri kertoo, että pyörä vietiin koulupäivän aikana telineestä: ”Tuntomerkit?” Elsa vastaa. ”Ruosteinen, rautainen, siihen menee varmaan kymmenen pyörää”, Elmeri toteaa. Kun Elsa täsmentää haluavansa kadonneen pyörän tuntomerkkejä, Elmerin lista ei paljon muutu. ”Sininen, rautainen, ruosteinen. Pyrkijä-merkkinen.”
Asioiden tahallinen väärinymmärtäminen ja puujalkavitsit vetoavat kohderyhmään – sikäli kuin kohderyhmä ne ymmärtää. Tällä aikuislukijalla ainakin iso osa autoaiheisista vitseistä meni yli hilseen.
Silja-Maria Wihersaaren kuvitus keventää tekstiä. Samalla se kertoo, miltä päähenkilöt näyttävät, koska Bagge ei sitä paljasta.
Kookasta fonttia on helppo lukea, vaikka lukeminen ei vielä olisi täysin sujuvaa.
Lue täältä kaikki Maaseudun Tulevaisuuden kirja- ja muut kulttuuriarviot.
