Fretti on murhemielellä, ja apeana on Fretin ystävä Jänis Virtanenkin. Isä on opettanut Fretti Mercurylle, että kellä onni on, se onnen kätkeköön. Eikä onnea tosiaan tunnu löytyvän mistään.
Kummallista, että pikkuruinen Kirva Babitzin on onnellinen, vaikka elää vaatimatonta elämää. Kirvan mielestä kannattaa kuitenkin olla tyytyväinen siihen, mitä on, koska on vaikea olla tyytyväinen siihen, mitä ei ole. Fretti ja Jänis päättävät myös lähteä etsimään onnea.
Matkan aikana kaksikko tapaa hauskoja hahmoja, joilla on kaikilla oma näkökulmansa onnellisuuteen ja lisäksi aikuislukijaa hymyilyttäviä nimiä. Alasin Morissette on alasin, jonka mielestä ei kannata tavoitella kuuta taivaalta, varsinkaan kun on satakiloinen metallimöhkäle. Diivasieniä syönyt Karitsa Mattila on sitä mieltä, että pitää olla ylpeä siitä, mitä on.
Kirja on Miika Nousiaisen ensimmäinen lastenkirja. Ylen haastattelussa hän on kertonut, että kirja syntyi, kun näyttelijä Jussi Vatanen pyysi Nousiaista kirjoittamaan tarinan Sonkajärvi soi -nimiselle festivaalille, jossa Vatanen esittää vuosittain sadun. Tarinasta tuli niin hyvä, että se päätyi kansien väliin oikeaksi lastenkirjaksi.
Veikeä kirja nostaa esiin tärkeän aiheen: kun mieli on maassa, lähellä olevaa iloa on voi olla vaikea havaita. Kirjan hahmojen takana olevat oikeat ihmiset eivät lapselle aukea, mutta iltasatujen lukija kiittää, kun lastenkirjassa on muistettu aikuistakin. Parasta on, kun kirjojen parissa viihtyvät molemmat, lukija ja kuuntelija.
Kuvituksen on loihtinut lavastussuunnittelija Sanna-Mari Pirkola, jolle teos on ensimmäinen kirjakuvitustyö.
Lue täältä kaikki Maaseudun Tulevaisuuden kirja- ja muut kulttuuriarviot.
