Arvostelut

Kirja-arvio: Kolossin kansliapäällikön järkälemuistelmat jättävät ainakin yhden salaisuuden kertomatta

Jaakko Numminen: Sivistys-Suomen synty – Opetusministeriön kansliapäällikkö muistelee: Osa I Koulutuspolitiikka. 490 sivua. Osa II Kulttuuripolitiikka. 465 sivua. Edita, 2020.
Kansliapäällikön kuva: Kari Salonen
Opetus- ja kulttuuriministeriön hyvin pitkäaikainen kansliapäällikkö on julkaissut kaksiosaiset muistelmat.

Valtioneuvos Johannes Virolainen surkuttelee vahvasti testamentinomaisessa kirjassaan Viimeinen vaalikausi, miten opetusministeriö jää säännöllisesti hallituksen salkkuja jaettaessa viimeisten joukkoon. Ne lankeavat pienten puolueiden edustajille, jotka jäävät rahanjaossa suurten jalkoihin.

Toisaalla samassa kirjassa Virolainen päivittelee, miten opetus- ja kulttuuriministeriö on paisunut vaivaisesta toimistosta suorastaan virastokolossiksi.

Luonnollinen selitys on ministeriön kansliapäällikkö. Jaakko Numminen hoiti tehtävää reilut kaksi vuosikymmentä ja toimi jo sitä ennen ministeriön keskeisenä virkamiehenä.

Sivistys-Suomen synty on muistelmille mahtipontinen nimi, mutta ei tässä tapauksessa liioiteltu. Noina vuosikymmeninä Suomen koulutus- ja kulttuuripolitiikassa tapahtui tuskin mitään ilman kansliapäällikkö Nummista.

Esimerkiksi hänen aloittaessaan Suomen korkeakoulupolitiikkaa hoiti Helsingin yliopiston kansleri. Nummisen lopettaessa useimmissa maakunnissa toimi vahva yliopisto tai korkeakoulu. Samoin levisi kulttuuri Helsingin yliopiston juhlasalista koko maahan. Koulu-uudistus on ollut paljon muutakin kuin peruskoulu.

Vaiherikkaat toiminnan vuosikymmenet joudutaan luonnollisesti käymään läpi hieman luettelomaisesti. Henkilöhakemistossakin on noin 2 000 nimeä. Suurin osa tietysti vain mainitaan tehtävän yhteydessä, mutta aika monesta on myös herkullinen luonnehdinta. Ei lukija muuten jaksaisikaan.

Eräs vaihe jää politiikan tuntijoita askarruttamaan. Vielä 1950-luvun lopulla Numminen oli oikeisto-opposition kultapoika ja seurusteli A.I. Virtasen ja Väinö Tannerin porukoissa. Vuonna 1961 hän oli yllättäen Urho Kekkosen vaalitoimiston vetäjä.

Yhtenä selittäjänä lienee taitavan Kustaa Vilkunan vaikutus, joka kirjassa putkahteleekin siellä täällä esiin.

Lue muut MT:n kirja-arvioinnit

Lue lisää

Valtaan kuuluvat vihamiehetkin

Kirja-arvio: "Etelän media" pilkkasi karkeasti Kekkos-muistojen keräystä Kainuusta – runsaasta aineistosta julkaistaan nyt merkittävä osa

Kirja-arvio: Identiteettikysymykset ovat Suomessa suurimmaksi osaksi akateemista tuontitavaraa

Kirja-arvio: Kittilän surkuhupainen kähinä jatkuu kahdeksatta vuotta – alun perin asetelma oli yksinkertainen