Tuomas Niskakankaan tiivistempoinen esikoistrilleri Roihu alkaa täydellä liekillä, kun nuori nainen tekee näyttävän polttoitsemurhan keskellä Helsinkiä.
Teos ajoittuu koronakriisin jälkeiseen velkaantumisen ja tuloerojen repimään Suomeen. Talouspampuista koostuva oikeisto on kiinni vallankahvassa ja sanelee pääministeri Leo Kosken tekemisiä. Hyvinvointivaltio on pelkkä muisto.
Samaan aikaan vasemmistossa kytee vallankumouksen siemen. Kun Koski tajuaa olevansa keskellä vaarallista valtapeliä, on moni ihmishenki ja koko Suomen tulevaisuus vaarassa.
Yli 500-sivuisessa teoksessa luvut ovat lyhyitä ja henkilöitä on paljon. Niskakangas onnistuu kuitenkin punomaan vauhdikkaat juonenkäänteet yhteen niin, ettei kirjaa malta laskea käsistään. Silti sivujen määrässä olisi ollut karsimisen varaa.
Helsingin Sanomissa taloustoimittajana työskentelevä Niskakangas kuvaa yhteiskunnan ja talousjärjestelmien rakenteita taidokkaasti. Välillä tarina meinaa lipsahtaa luennoinnin puolelle.
Toisaalta kuvaus eriarvoistuneesta Suomesta on paikoin hyytävän todentuntuinen. Erityisesti, kun sitä peilaa Capitol-kukkulan tammikuisiin levottomuuksiin.
Erityiskiitoksen teos saa aitojen politiikan tapahtumapaikkojen tarkasta kuvailusta.
Lue täältä kaikki Maaseudun Tulevaisuuden kirja- ja muut kulttuuriarviot.
