Arvostelut

Kirja-arvio: Nopolan siskokset ammentavat kirjoihinsa aineksia omasta elämästään – Risto Räppääjän innoittajana pakastimesta vahingossa syödyt jäätelöt

Sinikka ja Tiina Nopola: Siskossyndrooma – 60-luku kasvatti meidät. 208 sivua. Tammi.

Onko sinutkin puettu lapsena samanlaiseen juhla-asuun siskosi tai veljesi kanssa? Jos vastasit kyllä, on sinulla ainakin jotain yhteistä Sinikka ja Tiina Nopolan kanssa.

Helsingissä syntyneet, mutta suurimman osan lapsuuttaan Tampereella viettäneet Nopolan kirjailijasisarukset perkaavat varhaisia vuosiaan sekä niiden vaikutusta kirjoihinsa teoksessa Siskossyndrooma – 60-luku kasvatti meidät. Teos rakentuu suurimmaksi osaksi Sinikka Nopolan kirjoittamista esseistä ja sisarusten yhteisistä vuoropuheluista.

Siskosyndrooma ei ole kattava katsaus Nopoloiden elämään, mutta suurimmat suuntaviivat se piirtää. Elämäkertaa enemmän se on etenkin 60-lukuun keskittyvä tunnelmointiteos, josta varmasti suurin osa tuohon aikaan Suomessa eläneistä löytää nostalgisia muistoja.

Nopolat muistelevat millaisia vaatteita sai ostettua Tampereelta, ja millaisissa mainoksissa he esiintyivät. Myös laiskan lapsen naamapesu ja kattavat syntilistat käydään tarkasti läpi.

Koska sisaruussuhteissa on monia ajan ja paikan ylittäviä piirteitä, löytävät myös Nopoloita nuoremmat lukijat teoksesta samastumispintaa.

Kirjailijoiden tuotantoon tutustuneelle erityisen herkullisia ovat kertomukset kirjojen ideoiden takana. Esimerkiksi Risto Räppääjä ja viimeinen tötterö -kirja perustuu todellisiin, vahingossa ilman lupaa syötyihin jäätelötuutteihin.

Tosifani kuuntelee myös Siskossyndrooman äänikirjaversion, sillä kirjailijat ovat päässeet ääneen dialogikohdissa. Pelkän äänikirjan varaan ei kannata kuitenkaan heittäytyä, sillä tekstin lomaan upotetut kuvat ja mainokset ovat todellisia herkkupaloja.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kirja-arvio: Haluatko päästä lukemaan muiden ihmisten kirjeitä? Uusi kirja tarjoaa siihen harvinaisen koukuttavan mahdollisuuden

Kirja-arvio: Tavarantasaaja karkaa vankiloista, mutta jää lukijalle etäiseksi

Kirja-arvio: "Metsä meidän jälkeemme" syyttää tehometsätaloutta punkeista, hirvikärpäsistä ja uimavesien pilaamisesta