Arvostelut

Kirja-arvio: Lestadiolaisuus on nyt pinnalla kirjamaailmassa – Jumalan huone on ronski ja ryöppyävä

Esikoiskirjailija Katja Kärki on sijoittanut romaaninsa tapahtumat Pohjois-Karjalaan.
Katja Kärki: Jumalan huone. 463 sivua. Bazar.

Ensimmäiset sivut melkeinpä tyrmäävät: onko tämä tendenssiromaani.

Sellaisella kiihkolla nuori Elsa jättää lestadiolaiset juurensa ja kiroaa sukunsa. Onneksi esikoiskirjailija Katja Kärki (s. 1985) ei tyydy niin yksinkertaiseen ratkaisuun.

Jumalan huone tapahtuu Pohjois-Karjalassa. Kolmen sukupolven tarina kerrotaan kolmen naisen kautta. Sotavuosina kovia kokenut Aili saa lestadiolaisuudesta kaipaamansa turvan ja yhteisöllisyyden.

Kuusikymmenluvulla syntynyt Maria on keskitien kulkija. Ratkaisut kypsyvät vähitellen. Kapinallinen Elsa ryntää estoitta rajattoman seksin ja huumaavien aineitten höystämiin opiskelija­rientoihin. Elämänhallinta on veitsenterällä.

Sukua varjostaa synkkä tragedia. Sodan rikkoma Mauri-ukki on aiheuttanut Vieno-vaimonsa kuoleman. Aili, itsekin nuorena Mauriin mieltynyt, ryhtyy siskonsa lasten huoltajaksi.

Ilmeisenä geeniperimänä suvussa kulkevat vahvat vietit. Aili ja Vieno ovat heittäytyneet intohimoihinsa seurauksia miettimättä. Vastaava nälkä riivaa nuorempiakin.

Romaanin alussa väkeä tulee laveaan kerrontaan liikaa, kaikilla ei ole myöhemmin juuri tehtävää. Sukupuu olisi selkeyttänyt rakennetta. Mutta kun kerronta pääsee vauhtiin, tarinaan syntyy mukaansa tempaava jännite. Henkilöistä kasvaa vereviä persoonia.

Lestadiolaisuus on nyt pinnalla. Sen toi kirjallisuuteen Pauliina Rauhala herkällä ja kurinalaisella Taivas­laulullaan. Siihen verraten Katja Kärjen ote on ronski ja ryöppyävä. Tulossa on myös Suvi Ratisen Matka­ystävä (Otava): romaani lestadiolaisuudesta ja siitä irrottautumisesta.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Esikoisromaani kertoo koulukiusaamisen pitkästä varjosta – "Voi syntyä harha, että maailma on sellainen kuin se on pahimmillaan koulun pihalla"

Kirja-arvio: Uusi novellikokoelma jättää taakseen arkirealismin pitkospuut

Kirja-arvio: Norjalaisromaani kuvaa keski-ikäisten kriisejä, mutta jättää lukijan ulkopuoliseksi