Teatteriarvio: Vuonna 2019 huumori pitäisi repiä jostain aivan muualta kuin taitoluistelun ääressä herkistyvistä miehistä - Arvostelut - Maaseudun Tulevaisuus
Arvostelut

Teatteriarvio: Vuonna 2019 huumori pitäisi repiä jostain aivan muualta kuin taitoluistelun ääressä herkistyvistä miehistä

Suomen Komediateatterin Villiä hurjempi Pohjola on täynnä jonninjoutavia kliseitä.
Vilja Harala
Kun kristinusko saapui Suomeen, joutuivat vanhat jumalat väistymään pois tieltä.

Ole hyvä ja ajattele kliseisimpiä tarinoita suomalaisuudesta. Kuule korvissasi tankero-englanti ja humalainen uhoaminen. Kuvittele hämärä torppa ja jääkiekon maailmanmestaruusjuhlat vuonna 1995.

Seuraavaksi voit ajatella kaikkia niitä vitsejä, jotka suomalaisuudesta tulevat ihan ensimmäisenä mieleen. Kyllä, juuri niitä kaskuja, jotka on kulutettu puhki jo ihmisikä sitten.

Tämän mielikuvaharjoituksen aikana olet saanut varsin tarkan kuvan siitä, millainen on Suomen Komediateatterin uusi näytelmä Villiä hurjempi Pohjola.

Helsingin Aleksanterin teatterissa esitettävä näytelmä koostuu lyhyistä kuvaelmista, joissa harpotan läpi historian aina Suomen (tai Keravan) asuttamisesta nykyaikaan asti.

Esitykseen on eksynyt mukaan pari keskinkertaista hupailua, mutta useimmiten naurun korvaa tuskastunut huokaisu. Luulisi, että vuonna 2019 huumoria revittäisiin jostain aivan muusta kuin taitouistelun ääressä herkistyvistä miehistä.

Kuuden näyttelijän ryhmästä suurimpaan valokiilaan nostetaan Janne Kataja. Esimerkiksi Minna Kivelälle olisi suonut vähän lisää lava-aikaa.

Vaikka kuinka yritin olla näyttelijöiden puolella, en saanut itsestäni tiristettyä naurunpoikastakaan.

Eikö yksikään työryhmän jäsenistä missään vaiheessa huomannut, että nämä kaskut eltaantuivat aikoja sitten?

Suomen Komediateatterin Villiä hurjempi Pohjola Aleksanterin teatterissa 16.3. asti. Ohjaus: Sami Hokkanen.

Lue lisää

Teatteriarvio: Cabaret-musikaali on riemastuttavan rietas, mutta punainen tylli paljastaa myös raadollista pohdintaa nykyajasta

Teatteriarvio: Jekyll & Hyde on aikamatka 1800-luvun Lontooseen, mutta tulkinta ei aivan tavoita musikaalin piinaavimpia kerroksia

Teatteriarvio: Päiväni murmelina pyörryttää kuin karuselli ja sopii mitä parhaiten koronasyksyn kummalliseen elämänmenoon

Teatteriarvio: Punaorvot kertoo unohdettujen lasten tarinaa ja muistuttaa, kuinka monella tapaa voi perheen särkeä