Arvostelut

Teatteriarvio: MTK mainittu! – Mutta keveys on kaukana Kansallisen uutuudessa

Näytelmässä käydään läpi suuri talousromahdus, megaleikkaukset, sote-sotkut ja uudet leikkaustarpeet.
Mitro Härkönen
Nykyhallituksen meno on ollut näytelmän mukaan kähmintää kulisseissa ja mutkat suoriksi -päätöksentekoa.

Jos teatterin tarkoitus on viihdyttää, Kansallisteatterin uutuus epäonnistuu. Jos taas herätellä, se onnistuu.

Uusi Esa Leskisen ohjaama ja Sami Keski-Vähälän käsikirjoittama Yhdestoista hetki voi olla viihdyttävä katsottavaa politiikkaa seuraaville mutta muille melkoisen raskasta.

Näytelmä marssittaa heti alkuun suuren näyttämön lavalle liudan tuttuja pukumiehiä ja -naisia: on Björn Wahlroosia, Juha Sipilää, Antti Rinnettä ja Jussi Halla-ahoa, Kaarlo Tuoria ja muuta professoria, nimetöntä virkamiestä ja kansliapäällikköä, toimittajaa ja vaikka ketä.

Ensin käydään läpi vuoden 2008 suuri talousromahdus, sitten 2015 hallituksen muodostaminen ja megaleikkaukset, kunnes koittaa sote-sotku, uudet vaalit ja uudet leikkaustarpeet.

Yleisölle maalataan kuvaa, että kansaa jotenkin vedätetään kabineteissa: että hallituksen luona lappaa ahnetta lobbaria, että asioista päättävät oikeasti valtiovarainministeriön virkamiehet, joita kiinnostaa vain raha, ja että Sipilän hallitus suhmuroi päätöksiään epävirallisissa strategiapalavereissa, joihin ei tarvinnut kutsua oikeuskansleria.

Ja että köyhiä kyykytetään ja että talous ja ympäristö ja toisaalta talous ja hyvinvointi ovat vastakkaisia voimia, vaikka oikeastihan kaikki tarvitsevat toisiaan.

MTK:kin mainitaan: Emma Kari moittii hallitusta eläinsuojelulain valmistelussa lobbareiden kuuntelusta. Samaan epäiltyjen nippuun menevät myös EK ja SAK.

Yleisöä ei oikein naurata. Sen sijaan sillä on syytä olla hallussaan käsitteet sopeutus, alijäämä, miljardit ja prosentit, kestävyysvaje, kiky, perustuslaki, jäädytetty indeksi, harmaa talous, yhteisövero, aggressiivinen verosuunnittelu ja niin edelleen.

Konkretiaa tuo valtion velkataakan vertaaminen maapalloa kiertävään halkopinoon ja suuri oivallus, että sekin velka kasvaa korkoa jo valmiiksi rikkaille.

Kun talousahdistus on saatu ilmoille, aletaan puhua ilmastosta ja ääneen pääsevät Biosin Paavo Järvensivu ja Tere Vadén.

Ja löytyyhän se kapitalistiakin koskettava yhteinen vihollinen: öljy, tuo "musta kirous, jonka määrä huumasi ihmisapinan pään".

On havahduttavaa kuulla, että öljyä käytetään 100 miljoonaa barrelia joka päivä, käyttö kasvaa, maapallo lämpenee ja viljely käy paikoin mahdottomaksi. Siitä näytelmän nimi Yhdestoista hetki.

Jälkimmäisellä puoliskolla paljon ilmatilaa saa ekonomisti Thomas Piketty, Timo Tuomisen puhumana ranskaksi. Hän puhuu pääomista ja talouskasvusta ja todistaa, kuinka "markkinat eivät tunne moraalia eivätkä kohtuutta".

Puhetta piisaa sekä pukumiesten suista että seinälle heijastetuista teksteistä. Katsojana mietin, olisiko saman pläjäyksen saada niinkin, että vaikuttajien joukko olisi istunut Emma Karin kanssa sohvalla sikaria poltellen, muistellut menneitä ja väitellyt vapaasti.

Runsasta puhetta katkoo esityksessä musiikki, muun muassa Hitler-viiksin kuorossa vedetty Olen suomalainen.

Jos joku näyttelijäsuorituksista nousee ylitse muiden, se on Vesa Vierikon hyvinkin näköinen ja kuuloinen Wahlroos.

Näytelmä täyttää teatterin tehtävän ravistelijana. Toinen kysymys on, onko Kansallisteatterin harmaapäinen ja vakiintunut yleisö juuri se oikein ja otollisin kohderyhmä vasemmistolaiselle sosiaalisaarnalle tai tulevaisuuden ilmastokatastrofille.

Esityksen loppu häipyy pimeyteen, ihmisenkin? Ratkaisuja ei anneta, koska niitä ei ole.

Yhdestoista hetki. Kantaesitys Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 6.3.2019

Aiheeseen liittyvät artikkelit

MTK-Pohjois-Savon Juha Partanen: "Maataloustulo pitää saada nousemaan"

Metsänomistajan rahan tarve vauhdittaa joka kolmatta puukauppaa

Hämeen maaseutunuoret muistuttavat kotimaisen ruuan arvosta: "Toivomme, etteivät vaalilupaukset jää tyhjiksi"