Arvostelut

Kirja-arvio: Maaginen seikkailu, jota aikuinenkaan ei malta laskea käsistään

Jessica Townsendin Nevermoor-sarjan toinen osa pitää lukijan otteessaan.
Jessica Townsend: Meinioseppä – Morriganin kutsumus. Suomennos: Jaana Kapari-Jatta. 399 sivua. Otava.

Nevermoor on kaupunki, jonka kujat ja kulmat tarjoavat loputtomasti uusia ihmeitä ja seikkailuja. Nevermoor on nykyään myös Morrigan Korpin koti ja kaikkine outouksineenkin turvallinen paikka, jonne hän tuntee vihdoin kuuluvansa.

Morrigan ja hänen paras ystävänsä Pihlaja Swift aloittavat opintonsa Meineikkaan Seuran koulutettavina. Morriganilla on kuitenkin salaisuus, jonka vain kourallinen ihmisiä tietää: hän on meinioseppä.

Jokaisella Meineikkaan Seuran jäsenellä on jokin upea kyky, mutta Morrigan ei ole perillä omista voimistaan. Sen sijaan hän saa kyllä kuulla jatkuvasti mitä kaikkea hirveyksiä meiniosepät ovat aikojen saatossa tehneet.

Kun Nevermoorin asukkaita alkaa kadota salaperäisesti, Morrigan on jälleen suuren seikkailun edessä.

Jessica Townsendin Nevermoor-sarjan toinen osa Morriganin kutsumus vie lukijan yhä syvemmälle Nevermoorin mystiseen maailmaan. Kaikkia salaperäisyyksiä ei suinkaan paljasteta kerralla, vaan lukija on Morriganin tavoin kuin tutkimusmatkalla taian­hohtoisessa, mutta ajoittain myös synkässä ja vaarallisessa kaupungissa.

Kirjan alku on kerronnaltaan aavistuksen tahmainen, mutta kun juoni lähtee kunnolla rullaamaan, ei opusta tekisi mieli laskea millään käsistään. Kahden ensimmäisen osan perusteella yhdeksänosaiseksi suunniteltu sarja tarjoaa maagisia lukuhetkiä vielä vuosiksi eteenpäin.

Townsendin teoksia verrataan usein J. K. ­Rowlingin Harry Potter -kirjoihin, ja myös Nevermoorin elokuvaoikeudet on myyty. Etenkin hyvien elokuvien siivittämänä Morriganilla on Harryn tapaan mahdollisuus innostaa kirjallisuuden pariin myös niitä nuoria, jotka tavallisesti karsastavat painettua sanaa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kirja-arvio: Uusi novellikokoelma jättää taakseen arkirealismin pitkospuut

Kirja-arvio: Norjalaisromaani kuvaa keski-ikäisten kriisejä, mutta jättää lukijan ulkopuoliseksi

Kirja-arvio: Tosisatukirja yrittää tarjota uusia roolimalleja pojille (ja kaikille muille), mutta päätyy pönkittämään urheilijamyyttejä