Arvostelut

Kirja-arvio: Tavarantasaaja karkaa vankiloista, mutta jää lukijalle etäiseksi

Maantien kutsu on tavarantasaajaksi itseään kutsuneen Gabriel Sutkin fiktiivinen muistelmateos.
Tapani Bagge: Maantien kutsu – Gabriel Sutkin muistelmat. 203 sivua. Docendo.

Suuret nälkävuodet 1860-luvulla olivat kovaa aikaa. Kun ruokaa ei ollut, saattoi vain lähteä maantielle etsimään edes jonkinlaista eloonjäämisen mahdollisuutta.

Myös 22-vuotias Kaappo Sutki kuulee maantien kutsun, joskaan tien päälle ei kannusta vain tyhjä vatsa. Sutkin kohtalona on kulkea ympäriinsä ja tasata tavaraa, kuten hän itse sanoo.

Tavarantasaaja haalii omaisuutta ja mainetta, mutta joutuu myös huomaamaan, että maallinen mammona karkaa omistakin hyppysistä nopeasti.

Myös vankilat tulevat Sutkille tutuksi, vaikka mestarikarkuri ei jaksa turhan pitkiä aikoja tiilenpäitä lukea. Talvella vankila tarjoaa suojaa ja apetta, mutta ei kalterien takana viitsi vuosikausia istuskella.

Tapani Baggen Maantien kutsu -romaani perustuu 1800-luvulla eläneen varkaan ja vankikarkurin elämään. Tarina on kirjoitettu muistelmien muotoon, aivan kuin Sutki olisi kerrannut elämänsä polkuja viimeisessä kotipaikassaan Siperiassa.

Kirjassa on lukuisia kiinnostavia historiallisia yksityiskohtia, mutta Bagge on tehnyt kerrontatavan suhteen varsin kummallisen valinnan. Teos on totisesti kirjoitettu kuin vähän kouluja käynyt oman tarinansa kertoisi eli luettelemalla tapahtumia. Lukijan kannalta tämä ei ole järin kiinnostavaa.

Parisataasivuinen kirja on nopealukuinen, mutta valtava sivuhenkilöiden määrä ja luettelomainen kerronta puuduttavat. Miten on mahdollista, että kirjaan ei ole saatu rahtustakaan Sutkin sisäistä maailmaa, hänen unelmiaan, pelkojaan, motiivejaan?

Sutki jää latteaksi ja etäiseksi. Vaikka teksti on periaatteessa sujuvaa, ei lukija saa kirjasta juuri mitään irti.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kirja-arvio: Autistisesta tytöstä kasvoi ilmastosankari

Kirja-arvio: Seikkailut kanan kanssa ovat taattua jatkoa Heinähattu ja Vilttitossu -sarjaan

Kirja-arvio: Kiltti dekkari 1920-luvun tyyliin