Arvostelut

Teatteriarvio: Tuiskulan kesäteatteri tempaa katsojan mukaansa Suomen historian raskaisiin aikoihin

Näytelmä on kuin kaksi tuntia kestävä historian oppitunti sodan jälkeisestä Suomesta ja Köyliön paikallishistoriasta, jolloin Karjalan evakot alkoivat etsiä uutta asuinsijaa Suomesta ja viinaralli varjosti sodankäyneiden arkea.
Simo Nummi
Vaikeista ajoista kertominen ei silti estä hauskanpitoa. Tuiskulan kesäteatterissa saa myös nauraa.

Pekka Saariston käsikirjoittamassa ja ohjaamassa näytelmässä uskalletaan tarttua vaikeaan aiheeseen, johon mikään kesäteatteri ei ole aiemmin uskaltanut tarttua.

Näytelmä sijoittuu vaaran vuosiin eli välirauhan solmimisesta 1950-luvun alkupuoleen, jolloin Suomea jälleenrakennettiin toisen maailmansodan jäljiltä.

Näytelmä on kuin kaksi tuntia kestävä historian oppitunti sodan jälkeisestä Suomesta ja Köyliön paikallishistoriasta, jolloin Karjalan evakot alkoivat etsiä uutta asuinsijaa Suomesta ja viinaralli varjosti sodankäyneiden arkea. Kaikki olivat menettäneet jotain, ja oli tukeuduttava toisiinsa yhteistä vihollista vastaan. Yksi oli joutunut luopumaan puolisostaan, toinen raajastaan ja kolmas kodistaan.

Näytelmässä tuodaan hyvin esille, miten epävarma Suomen tulevaisuus oli tuona aikana.

Nuoren katsojan silmin on vaikea samaistua näytelmän kohtauksiin sodan jälkeisessä Suomessa, oli kyseessä sitten aseiden piilottaminen Neuvostoliiton miehityksen varalta tai välirauhasopimuksen noudattamatta jättäminen. Näytelmä tosin vetoaa vanhemman katsojan tunteisiin omien muistojen kautta.

Vaikka näytelmän aihe onkin vakava, Tuiskulassa osataan viihdyttää katsojaa. On hieno nähdä, miten pienessä kesäteatterissa on hiottu jokainen yksityiskohta katsojaa varten. Näytelmän puvustus, miljöö ja murre on kaikki luotu täydellisesti kuvaamaan sota-ajan jälkeistä ”Köyliitä”.

Näytelmä soljuu eteenpäin niin paikallisella murteella, venäjäksi kuin ruotsiksikin. Unohtamatta karjalan murretta.

Erityistä on myös kohtauksien välissä kaiuttimista kuuluva vanhan miehen selostus pienelle lapselle, joka uteliaana kyselee syitä, miksi Suomen historiassa näin toimittiin.

Näyttelijät onnistuvat hyvin kertomaan haastavista tilanteista, jolloin monista asioista oli vaiettava rauhan säilymisen vuoksi. Näytelmän loppu kuitenkin hieman hajottaa tiivisti kerrottua tarinaa uusilla hahmoilla, mutta muuten kokonaisuus on todella miellyttävää seurata.

Naurun remahduksien ja raikuvien aplodien jälkeen näytelmä antaa paljon ajattelemisen aihetta kotimatkalle ja muistuttaa, miten vähän aikaa on kulunut niistä sotahaavoista, jotka suomalaiset joutuivat sisulla parantamaan itsenäisen Suomen vuoksi.

Kotomaan vaaran vuaret. Tuiskulan kesäteatteri. Näytökset 12.7. asti. Ohjaus: Pekka Saaristo.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Teatteriarvio: Ylioppilasteatterilaiset haaveilevat metsään muuttamisesta ja luovat ikioman metsästrategiansa

Arvio: Lopen teatterissa ollaan rahan perään

Teatteriarvio: Ulvova mylläri kohtaa suloisen Sanelman: "Sanovat, että se kerhoneuvoja tykkää susta kovasti"