Arvostelut

Kirja-arvio: Norjalaisromaani kuvaa keski-ikäisten kriisejä, mutta jättää lukijan ulkopuoliseksi

Nina Lykken romaani kuvaa elämän suuria kysymyksiä ja kriisejä kolmen henkilön näkökulmista.
Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei. Suomennos: Sanna Manninen. 262 sivua. Gummerus.

Ingridin ja Janin avioliitto on juuri sellainen, kun vuosikausia yhdessä olleiden liiton voisi kuvitella olevan. Tai niin kaikki luulevat. Suuri omakotitalo, täysi-ikäiset pojat ja vakaat työpaikat eivät kuitenkaan takaa onnea.

Ingrid on lopen kyllästynyt aivan kaikkeen. Hänen poikansa käyttäytyvät kuin hotellivieraat eivätkä lähde lapsuudenkodista sitten millään. Ingridin ei totisesti tarvitse pelätä tyhjän pesän syndroomaa. Ylipäätään kaikki tuntuu turhalta ja ankealta. Mikään ei kipunoi ja mieluusti Ingrid välttelisi kaikkia ihmisiä.

Jan on puolestaan edennyt mukavasti urallaan ministeriössä, kunnes yllättäen alkaa haaveilla 15 vuotta nuoremmasta työtoveristaan Hannesta. Koska jokaisella meillä on omat huolemme, painiskelee Hanne oman tulevaisuutensa kanssa. Voiko hän koskaan saada perhettä, kotia ja kaikin puolin tasaista elämää kuten muutkin hänen ikätoverinsa?

Norjalaisen Nina Lykken Ei, ei ja vielä kerran ei käsittelee nykyihmisten kriisejä, jotka voivat radikaaleimmissa tapauksissa johtaa kohti yllättäviä ratkaisuja.

Kirja on taiten kirjoitettu, mutta vaikka se on saanut paljon kehuvia arvioita, saattaa lukija silti jäädä tarinasta ulkopuoliseksi. Etenkin Ingrid on niin käpertynyt omaan ahdistukseensa, että lukija ei saa hänestä kunnon otetta. Toki sitä voi pitää myös merkkinä uskottavasta kerronnasta ja saman ahdistuksen kokeneet voivatkin saada kirjasta lohdutusta. Vetävää lukukokemusta sisäänpäinkäpertyneisyys ei kuitenkaan palvele.

Kaikkein ihastuttavinta tässä teoksessa on Sanna-Reeta Meilahden loihtima kansi. Kirja tekisi mieli jättää hyllynreunalle koristeeksi, niin kaunis se on.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kirja-arvio: Autistisesta tytöstä kasvoi ilmastosankari

Kirja-arvio: Seikkailut kanan kanssa ovat taattua jatkoa Heinähattu ja Vilttitossu -sarjaan

Kirja-arvio: Kiltti dekkari 1920-luvun tyyliin