Arvostelut

Teatteriarvio: Tampereen Notre Damen kellonsoittaja on Disney-versiota dramaattisempi ja synkempi

Keväällä pariisilaisessa katedraalissa riehunut tulipalo tuo musikaaliin oman karmivan lisänsä.
Heikki Järvinen / Tampereen teatteri
Koko Tampereen Teatterin sali on muutettu muistuttamaan vanhaa katedraalia. Petrus Kähkönen loistaa Quasimodona.

Disney-musikaalien faneja hellitään kunnolla tänä syksynä, kun Helsingin Kaupunginteatterissa esitetään Pientä merenneitoa ja Tampereen Teatterissa Notre Damen kellonsoittajaa.

Ensimmäinen on riemukas väri-ilottelu, kun taas Tampereelle loihdittu 1400-luvun lopun Pariisi on pakahduttavan tummanpuhuva ja monellakin tapaa henkeäsalpaava.

Tarina Notre Damen torniin eristetystä epämuodostuneesta kellonsoittajasta lienee monille tuttu. Quasimodo (Petrus Kähkönen) tuntee Pariisin vain yläilmoista käsin ihailtuaan kaupunkia torninsa huipulta. Hänen ystäviään ovat kaunis­ääniset kellot sekä yllättävän puheliaat kivipatsaat.

Maailma aukeaa Quasimodolle aivan uudella tavalla, kun hän tutustuu satumaisen kauniiseen Esmeraldaan (Josefin Silén). Suojaisasta turvapaikasta poistuminen asettaa kellonsoittajan alttiiksi juonitteluille, eikä nuori sydänkään ole turvassa.

Tampereen Teatterin versio kuuluisasta tarinasta on huomattavasti synkempi kuin Disneyn animaatio, joten suosittelen noudattamaan teatterin ohjeistusta yli 12-vuotiaista katsojista.

Katsomossa ei välty kyyneliltä eikä sisuskaluja vääntävältä epätoivolta, jonka maailman julmuus herättää.

Oman lisänsä musikaalin traagisuuteen tuo Notre Damea viime keväänä kohdannut tulipalo. Näyttämön täyttävät liekit tuovat väkisinkin mieleen nuo uutisvideoiden tuhoisat lieskat.

Tampereen Teatterin Notre Damen kellonsoittaja on täydellinen suoritus. Silénin ääni lumoaa katsojat, ja Ilkka Hämäläinen tulkitsee voimallisesti vallasta sokaistuneen Claude Frollon roolin. Myös kivipatsaat, näyttävät tanssikohtaukset ja veistoksiksi maskeeratut kuorolaiset saavat hengen salpautumaan.

Vain yksi turha hupailu­kohtaus rikkoo esityksen vaikuttavan virtauksen.

Kaikkein suurimmat suitsutukset ansaitsee Petrus Kähkönen, joka muuntautuu yleisön edessä häkellyttävällä taidolla kyttyräselkäiseksi erakoksi. Järisyttävän upeissa lavasteissa vaivattomasti kieppuvaa näyttelijää ei voi kuin ihailla.

Notre Damen kellonsoittaja Tampereen teatterissa 2020 saakka. Ohjaus: Georg Malvius.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Teatteriarvio: Anu Pentik -näytelmä luo satumaailman Kouvolan teatterin lavalle

Teatteriarvio: Männiäiset, kakkiaiset ja syöjättäret – ryövärimetsä kutsuu teatteriyleisön seikkailuun

Teatteriarvio: Amélie opettaa, että maailmassa on paljon kauneutta, kunhan vain muistamme avata silmämme