LUE NÄKÖISLEHTI: Postin lakon vuoksi kaikki MT:n artikkelit ja näköislehti luettavissa vapaasti
Arvostelut

Elokuva-arvio: Fingerpori-elokuva on niin surkea, että sitä melkein säälii

Fingerpori kertoo neljä epähauskaa tarinaa, jotka liittyvät jollain tavalla rakkauteen ja sen ongelmiin.
Solar Films
Fingerpori-hahmot sopivat ehkä teatterilavalle, mutta elokuvassa Pertti Jarlan sarjakuva näyttää väkisin tehdyltä. Kuvassa sikaria polttava Homelius (Kari Väänänen) yrittää saada ryyppääviltä pukutyypeiltä palkintoa, jolla hän saisi vaimonsa takaisin.

Annoin mahdollisuuden uudelle Fingerpori-elokuvalle, joka perustuu Pertti Jarlan sarjakuvaan. En odottanut mitään mestariteosta mutta päätin mielenkiinnon vuoksi sen katsoa. Ei olisi kannattanut.

Yhden juonen tilalla elokuva kertoo neljä erilaista juonta. Näitä kaikkia tarinoita yhdistää kuitenkin rakkaus.

Ensimmäinen tarina kertoo kaupunginjohtaja Aulis Homeliuksesta (Kari Väänänen), joka yrittää saada vaimonsa takaisin tämän jätettyä hänet. Väänäsen muminasta ei tahdo saada selvää, eikä ryypiskelyt naurata. Yksi naurahdus pääsi saunakohtauksessa.

Toinen tarina näyttää meille Krapula-Päivin (Pirjo Lonka) ja Allan Kurman (Aku Hirviniemi) arkea. Molemmat törmäävät päivän lopuksi aina toisiinsa ja heräävät samasta sängystä.

Sarjakuvan päähenkilö Heimo Vesa (Santtu Karvonen) toimii kolmannen tarinan hahmona. Hänen anoppinsa tulee kyläilemään, mikä koituu Heimo Vesan painajaiseksi. Tässä kohdassa natsijutut saavat elokuvan jo tuntumaan säälittävältä.

Viimeinen tarina kuuluu Kahvila Aromin tarjoilijalle Rivo-Riitalle (Jenni Kokander), joka päättää ryhtyä uudeksi ihmiseksi. Hän käy kurssin, jossa hän oppii uuden käyttäytymisen ja hänen ulkonäkönsä muuttuu. Tässäkin tarinassa natsivitsit jatkuvat. Ainoa vähäänkään positiivinen asia on Kokander, joka suoriutuu roolistaan parhaiten muihin näyttelijöihin verrattuna.

Lopuksi näemme vielä epilogin, mikä ei tuo enää mitään uutta elokuvaan. Luulisi, että edes joku näistä kertomuksista naurattaisi, mutta ei. Miten kaikki neljä tarinaa voivat olla näin huonoja? Yksi sopiva vastaus on ainakin laiska käsikirjoitus.

Jarlan sarjakuva sopii parhaiten teatterilavalle, mutta elokuvana se ei toimi. Elokuvan suurin epäkohta on sen surkea huumori. Sarjakuvista kopioidut vitsit eivät naurata, kun ne on tuotu valkokankaalle pikaisiksi välähdyksiksi. Kertojan rooli on aivan turha elokuvassa, ja musiikkia kuuluu ihan liikaa. Fingerporin päälaulu Juhannussimaa soi vasta lopputekstien aikana, jolloin katsojat ovat jo lähteneet kauas pois.

Käsissä oli älyttömän nerokas ja koominen sarjakuva, josta ei millään saatu tehtyä hauskaa elokuvaversiota. Sääli.

Fingerpori ensi-illassa tänään 16.10.2019.

Solar Films
Rääväsuinen Rivo-Riitta (Jenni Kokander) muuntautuu aivan uudeksi ihmiseksi. Kokander on näyttelijöistä ainoa, jolle rooli sopii. Se tuntuu kuitenkin mitättömältä verrattuna kaikkiin ongelmiin, mitä elokuvassa esiintyy.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kirja-arvio: Leijonakuninkaan menestyksekäs soundtrack sai Keith Richardin kihisemään kiukusta – Elton Johnin omaelämäkerta on mieletön kurkistus laulajan elämään

Elokuva-arvio: Taidokas tarina nuoresta kuninkaasta on kuin synkkä versio Monty Pythonin elokuvasta

Elokuva-arvio: Uusi toiminnallinen Terminator on vaikuttava jatko-osa, josta Arnold Schwarzenegger tekee vieläkin paremman