Arvostelut

Valtaan kuuluvat vihamiehetkin

Urho Kekkonen oli riuskaliikkeinen poliitikko, joka ei käännöksissään vitkastellut. Kun hän oli sanankäyttäjänä lahjakas ja ilmaisutyyliltään terävä, tien oheen jäi vuosikymmenten mittaan runsaasti loukkaantuneita sieluja.

Tohtori Seppo Keränen ei varsinaisesti luetteloi Kekkosen vihamiehiä. Hän kertoo poliittisesta urasta, jonka mutkissa syntyi vaikeita, jopa parantumattomia kolhuja.

Keskeinen vedenjakaja oli sota. Syksyn 1944 ankeaan rauhaan astui perin toisenlainen Urho Kekkonen kuin syksyllä 1939 talvisotaan lähti.

Sotavuosien vastuunkantajat eivät uutta asentoa löytäneet. Heidän aikansa oli ohi, mutta valtakamppailua kesti pari vuosikymmentä. Kylmän sodan itä ja länsi sekaantuivat pienen Suomen asioihin häikäilemättä.

Urho Kekkosen politiikan ja valta-aseman kannalta voi kai sanoa, että jos Väinö Tanner ei olisi 1950-luvulla palannut Suomen politiikkaan, hänet olisi pitänyt keksiä.

Georg C. Ehrnrooth, Tuure Junnila ja Veikko Vennamo edustivat harmitonta oppositiota, vaikka Kekkonen heidän vuokseen suurella äänellä parkui.

Keränen selittää suomalaista yhteiskuntaa pitkälle työmarkkinoiden kanssa. Hän tuntee aiheen toimittajakokemuksensa ja väitöskirjansa ansioista tavattoman hyvin.

Työmarkkinoiden kautta Kekkosen jyrkkiin vihamiehiin linkittyy NKP:n pääideologi Mihail Suslov, joka Moskovasta yllytti vimmatusti Suomen lakkoliikkeitä Kekkosen ajaessa EEC-sopimusta.

Suurlähettiläs Vladimir Stepanovin arvoitus ei vieläkään ratkea. Oliko hänen tulonsa salliminen Kekkosen virheliike, vai torjuttiinko sen kautta vielä hankalampi tyyppi?

Seppo Keränen: Urho Kekkonen ja hänen vihamiehensä. 488 sivua. Into
Lue lisää

Oikeisto vastustaa vimmatusti hallituksen suurhanketta, kuten se yleensä koulu-uudistuksia on vastustanut

Välikysymyskeskustelussa vahvistui kokoomuksen ja perussuomalaisten lehmänkauppa parin viikon takaa.

Kirja-arvio: Kittilän surkuhupainen kähinä jatkuu kahdeksatta vuotta – alun perin asetelma oli yksinkertainen

"Kokoomuksen ja keskustan herrojen matkailukupla voidaan järkevyydessä rinnastaa vihreiden hanhipeltoihin"