Arvostelut

Kirja-arvio: Koskettava tunnustuskirja – "Mikään saavutus ei pysty parantamaan varhaisia haavoja"

Tunnettu kirkonmies Eero Huovinen palaa kirjassa äidin syliin asti.
Eero Huovinen: Äitiä ikävä. 235 sivua. WSOY.

Kirjan kannella on harvoin niin tärkeä osa kuin tässä emerituspiispa Eero Huovisen (s. 1944) teoksessa. Kantta tulee tutkailtua useaan otteeseen perheen vaiheista lukiessa.

Roomassa 1950 otetussa valokuvassa kirjoittajan vanhemmat suorastaan säteilevät yhdessä elämisen riemua. Heillä on toisensa, kaksi tomeraa poikaa, kolmas syntyy seuraavana vuonna. He ovat menestyneet opinnoissaan ja ammateissaan. Heiltä ei puutu mitään.

Neljän vuoden kuluttua äiti kuolee vaikeaan sairauteen vain 34-vuotiaana. Sairaalavuoteessa hän valitsee siunaustilaisuuteen virren: ”Mun orvoksi täytyy jättää nyt tänne lapseni. Siks en mä itkemättä voi päättää päivääni.” Lukijaakin itkettää.

Menettäessään äidin pojat menettävät entisenlaisen isänkin. Tuleva tuomiorovasti Lauri Huovinen on oman kipunsa armoilla eikä tahdo enää jaksaa poikiaan. Uusi avioliitto lisää poikien ulkopuolisuutta.

Tunnettu kirkonmies Eero Huovinen palaa kirjassa äidin syliin asti.

Äidin päiväkirjamerkinnät ja kirjeet johdattavat lapsikeskeiseen pappisperheen arkeen: poikien tokaisuihin ja nujakointeihin, uusien kumisaappaitten kiehtovaan hajuun.

Teos on henkilökohtaisessa avoimuudessaan koskettavaa luettavaa. Se on suorastaan järkyttävänä dokumentti vanhempien merkityksestä lapselle.

Mikään myöhempi saavutus tai asema ei pysty parantamaan varhain syntyneitä haavoja.

Kiinnostuneelle lukijalle on tarjolla täydentävä näkökulma. Pikkuveli, oikeustieteen tohtori Sakari Huovinen (s. 1951) teki samaan aikaan oman tilityksensä Isän kädestä (Teos). Yli 400-sivuinen kirja painottuu ankaraan isään, mutta käy läpi myös isän uskonopilliset vaiheet.

Lue lisää