Muistatko vielä lapsuutesi lempiohjelmat? – Aivoihini on tallentunut kymmenittäin ikivanhoja tunnusmusiikkeja

Lastenohjelmista on ihanaa puhua nostalgiakohtauksen sattuessa kohdalle. Myös aikuinen viihtyy laadukkaiden lastenohjelmien ääressä.
Kari Salonen
Jyrki Laaksonen on työskennellyt lastenohjelmien parissa neljännesvuosisadan.

Jos haluat käydä erityisen riemukkaan ja mahdollisesti pitkänkin keskustelun, valitse aiheeksesi lastenohjelmat. On tietysti etua, jos keskustelukumppanisi on suunnilleen samaa ikäluokkaa tai ainakin jollain tasolla tietää omat lapsuutesi klassikko-ohjelmat, yhteiset muistot luovat nimittäin vahvan perustan keskustelulle.

Haastattelin taannoin Pikku Kakkosen Jyrkiä eli Jyrki Laaksosta, jonka ura lastenohjelmien parissa alkoi 25 vuotta sitten. Vuonna 2000 Jyrkin rinnalle lastenohjelmiin ilmestyi Neponen, leikkimielinen pehmopupu. Jyrkin ja Neposen yhteisen taipaleen alkumetreillä olin jo itse jättämässä lastenohjelmia taakseni, mutta kyllä minäkin ehdin oman annokseni tämän duon seikkailuista saada. Edelleen neljännesvuosisadan jälkeen Laaksonen on innoissaan ammatistaan. Hänen mukaansa lastenohjelmat peilaavat koko yhteiskuntaa, joten niiden sisällöt ovat käsittämättömän laajat. Ja kun pelkkien televisio-ohjelmien lisäksi sisältöä tuotetaan nyt myös verkkoon, riittää alalla työtä. Miten innostavaa!

Laaksosen henkilöhaastattelua kirjoittaessani jäin muistelemaan omia lapsuuteni suosikkiohjelmia. Monien ikätovereideni tapaan en koskaan pelännyt Pelle Hermannia, Morsoa, Rölliä tai edes Pikku Kakkosen varokaa heikkoa jäätä -valistusfilmiä. Sen sijaan tärisin pelosta Disneyn Prinsessa Ruusunen -elokuvan Pahattaren edessä. Ohjelmat vaikuttivat myös ruutuajan ulkopuolella. Jossain vaiheessa minulla oli tapana leikkiä muskettikoiria. Hevosena toimi milloin mikäkin kepukka ja miekkana talouspaperihylsy, jonka tuikkasin trikoideni kuminauhan alle talteen.

Päähäni on tallentunut myös tuntitolkulla erinäisiä lastenlauluja ja ohjelmien tunnuskappaleita. Pystyisin mitä luultavammin laulamaan vaikka keskellä yötä alkulaulut esimerkiksi sellaisista ohjelmaklassikoista kuin Matka maailman ympäri 80 päivässä, Alfred J. Kwak, Muumit tai Vili Vilperi. Toisinaan kävelen huvikseni päätäni ketkuttaen kuin Kolme Ässää. Viime viikolla jumituin pitkäksi aikaa katselemaan internetin syövereihin tallennettuja Ansa ja Oiva -hupailuja. Niin ja käsittelin jälleen niitä suuria surun tunteita, kun en ikinä päässyt puhumaan Joulupukille Joulupukin kuumaan linjaan tai seikkailemaan esimerkiksi Hui Hai Hiisi -ohjelmaan.

Olen usein suunnitellut, että täytyisi järjestää oikeaoppinen lastenohjelmamaraton. Monet sarjat nimittäin ovat viihdyttäviä myös aikuisen näkökulmasta. Esimerkiksi Babar kestäisi varmasti uusintakatselua näin aikuisiälläkin. Alfred J. Kwak on puolestaan niin pullollaan yhteiskunnallista kritiikkiä ja historiallisia viittauksia, että niitä kaikkia ei edes voi ymmärtää naperona. Olipa kerran elämä ja Olipa kerran ihminen toimivat mainiona kertauksena lukiessani ylioppilaskokeisiin. Eikä pieni muistinvirkistys näistä elämän perustavanlaatuisista asioista olisi varmasti pahitteeksi nyt aikuisenakaan.

Tässä asiaa pohdiskellessani innostukseni lastenohjelmia kohtaan sen kuin kasvaa! Saattaa olla, että tänä viikonloppuna meillä katsotaan jotain muutakin kuin How I Met Your Mother -sarjaa Netflixistä. Ehkäpä aloitan Ansasta ja Oivasta, heidän parissaan aika kuluu kuin siivillä!

Lue Jyrki Laaksosen haastattelu kokonaisuudessaan täältä.