Moderneissa kesähäissä kaikuvat vanhat perinteet vuosisatojen takaa - MT Blogit - Maaseudun Tulevaisuus
Tiesitkö? Voit lukea viikossa 3 artikkelia ilman tilausta - hanki rajaton lukuoikeus nyt 9,90€/kk
Edellinen

Moderneissa kesähäissä kaikuvat vanhat perinteet vuosisatojen takaa

Museo Skogsterin näyttelyssä tutustutaan menneiden vuosikymmenten hääperinteisiin.
Laura Kuivalahti
Kunnes kuolema erottaa -näyttelyssä on esillä muun muassa vanhoja hääpukuja.

Muutaman kuukauden mittaiseksi venynyt museotauko päättyi ensimmäisellä kesälomapätkälläni, kun kävin vihdoinkin tutustumaan synnyinkaupunkini Hämeenlinnan Museo Skogsterin. Tämän vuoden päänäyttely on tunnelmaltaan varsin hempeä, sillä se keskittyy häihin ja naimakauppoihin noin yleisemminkin.

Varsin kompaktissa näyttelytilassa oli kiinnostavaa huomata kuinka tietyt hääperinteet ja -tyylit toistuvat vuosikymmenestä toiseen, kun taas osa traditioista oli kaltaiselleni historiaintoilijallekin aivan vieraita. En esimerkiksi tiennyt, että 1800-luvulla oli tapana pitää päässään kukista ja kultapaperista koottua korkeaa helykruunua tai hämäläisittäin kultakruunua. Tuollaisenhan voisi askarrella vaikkapa kahvipusseista, jos häitä edeltävinä öinä ei meinaa uni tulla silmiin.

Varmasti yleisin häihin liitetty mantra nykyään on se, että juhlista halutaan hääparin näköiset. Niin aivan varmasti jokainen hääpari aidosti ajatteleekin, mutta lopulta hyvin harvassa ovat ne häät, jotka eivät noudattelisi pitkälti tuttua kaavaa. On vihkiminen tai avioliiton siunaus, kukkia, maalaisromanttista tunnelmaa, valkoinen mekko, koristeltu hääauto, puheet ja herkkubuffa. Hääpäivä saattaa tuntua juhlakaluista täysin heidän itsensä näköiseltä, mutta perinteet valavat niille varsin tutut kehykset. Eikä se suinkaan ole huono asia, onpahan vain osoitus tapojen ja perinteiden arvostuksesta.

Olen itsekin tänä kesänä pujottamassa toisen rinkulan kihlasormukseni viereen, ja oli varsin jännittävää tarkastella omia tuntemuksiani Skogsterin näyttelyn äärellä. Löysin itseni naurahtamasta, että onneksi ei tarvitse mitään kapioita alkaa valmistaa, meillä on kyllä lakanoita aivan riittämiin. Salakavalasti vanha käsityöharrastus alkoi kuitenkin nostaa päätään. Kai sitä nyt jotain voisi vähän tehdä, olisihan se myös mukavaa etukäteistunnelmointia. Kangasnenäliinan kirjailut voisivat olla morsiamen jotain sinistä, eikä sellaiseen työhön ryhtyminen veisi edes liikaa aikaa. Ja siitä ne ideat sitten alkoivat paisua. Lopulta pohdin hetken aikaa aivan tosissani, että voisihan sitä vihkiryijyn tekaista, olenhan ennenkin solminut noita pörröisiä käsitöitä. Se ajatus kuitenkin haudattiin ennen lankakaupoille säntäämistä.

Näyttelyesineiden äärellä ei voi myöskään kieltää trendien uupumatonta kiertoa. Vaikka esille nostetut hääpuvut olivat 2020-luvun suomalaisen näkökulmasta tehty varsin lyhyille ja kapeauumaisille morsiamille, oli niissä monia yksityiskohtia, joita varmasti nähdään uusissakin häämekoissa. 1800-luvun tapa peittää juhlatilan katto lakanoilla on puolestaan selkeästi nykyisten hallaharsokoristusten esivanhempi. Samoin menneiden aikojen havuköynnökset ovat kokeneet uuden tulemisen eukalyptuksen muodossa.

Olipa siis jälleen kerran opettavainen museovisiitti. Ja kun museoon lähtee keskellä helteistä kesäperjantaita, ei vitriinien välissä tarvitse jännittää edes riittävän suurten turvavälien vuoksi, rauhallista nimittäin on.

Kunnes kuolema erottaa -näyttely Museo Skogsterissa Hämeenlinnassa 24.1.2021 saakka. Vapaa pääsy.

Edellinen