Jäikö sanomalehti syrjään kesällä? – Nämä kahdeksan MT:n helmeä sinun kannattaa ainakin lukea

Jos sanomalehden lukeminen jäi kesällä vähän vähemmälle, saat nyt synninpäästön. Nämä kahdeksan ajatonta juttua kannattaa kuitenkin lukea, sitä niiden ääressä saattaa vaikka oppia jotain tai ainakin viettää muutaman rattoisan lukuhetken.
Pentti Vänskä
Välillä on päiviä, kun sanomalehden ääreen ei ehdi kunnolla rauhoittua. Onneksi monet artikkelit ovat niin ajattomia, että ne voi huoletta lukea vaikka vähän jälkijättöisesti.

Vaikka toki haluaisin ajatella, että te lukijat tavaatte sekä Maaseudun Tulevaisuuden printtilehden että verkkosivut huolellisesti viimeistä tavua myöten, ymmärrän että etenkin kesäkiireiden keskellä ei yksinkertaisesti aina ole aikaa paneutua sanomalehteen sen vaatimalla tavalla. Ehkäpä jokin numero lensi sytykekasaan tai paperinkeräykseen ilman että edes pääkirjoitussivua käännettiin esille.

En tuomitse ja moiti ketään laiskasta lehdenluvusta, syyllistynhän siihen usein itsekin. Silti toimittajana suren usein niiden mainioiden juttujen puolesta, jotka eivät koskaan saaneet ansaitsemaansa huomiota. Etenkin nettiartikkelien kilvoittelussa moni mainio teksti ei yksinkertaisesti osu lukijan silmään, vaikka syytä olisi.

Tyynnytelläkseni omaa toimittajan mieltäni sekä tarjotakseni teille helpotusta mahdolliseen ”olenpa ollut laiska lehdenlukija” -stressiin, päätin koota tähän listaan kahdeksan kesän aikana julkaistua artikkelia, jotka kannattaa ehdottomasti käydä lukemassa. Artikkelit ovat aiheiltaan ajattomia, joten ne eivät näin useampia viikkojakaan julkaisuajankohdan jälkeen ole hapantuneita vaan edelleen kiinnostavia lukujuttuja.

Urheilu palailee pätkittäin ja hyvin erilaisena kuin ennen

En ole urheiluihmisiä ainakaan siinä mielessä, että liimautuisin television eteen suurten kisojen aikaan tai vahtaisin tuloksia illat pitkät netissä roikkuen. Urheiluun liittyvät ilmiöt sen sijaan kiinnostavat minua kovastikin, joten nautin valtavasti urheilutuloksia syvemmälle kurkottavista teksteistä. Kesäkuun alussa Pumppu lujilla -palstalla iloittiin paluusta urheilukentille.

Onko tässä bussissa Suomen maanteiden värikkäin matkustamo? Harri Lähdemäki ideoi uutta, kun korona lopetti tilausajot

Tämä värikäs hyvänmielen juttu hurauttaa näytöillemme Porista. Kesäkukilla lastattu linja-auto on niin sympaattinen ilmestys, että jos en hymyilisi täyttä päätä, saattaisin vähän herkistyä. Värikkäitä kuvia katsellessaan voi melkein tuntea kesäkukkien hurmaavan tuoksun. Huvittavat ovat myös bussin takapenkillä kököttävät amppelit. Osaakohan tämä takarivin jengi käyttäytyä nätisti?

Omituinen patsaspuisto 6-tien varressa on häkellyttävä kokonaisuus

ITE-taiteilija Veijo Rönkkösen patsaspuisto on minulle tuttu paikka jo lapsuudesta. Kesälomareissuilla ajoimme usein ohi pihamaan, jonka portinpielestä omituiset patsaat vilkuttelivat ohikulkijoille. Vuosien vieriessä veikeät patsaat ovat saaneet vihreän kuorrutuksen elintilaa valtaavista kasveista. Kantrissa julkaistu artikkeli kertoo kiinnostavasti millaista on kunnostaa jo edesmenneen taiteilijan ainutkertaista elämäntyötä.

Juuret saan aina, kun voin asua vanhassa hirsitalossa

Jo muutamana vuonna olen päässyt tutustumaan työtovereideni tarinoihin Juurilla-kolumnien ansiosta. Kesäkolumnisarjassa toimittajat kertovat vapaalla otteella omien perheidensä tarinaa, sitä polkua, joka on johtanut juuri siihen, missä meistä kukin juuri nyt seisoo. Toimittajana minua kiinnostavat kaikkein eniten näennäisesti pienet tarinat ja hetket, jotka kuitenkin lopulta kertovat meistä ihmisinä kaikista eniten. Siksi on ihastuttavan koskettavaa lukea esimerkiksi siitä, kuinka pitkin poikin maailmaa reissannut ja asunut Kaijaleena Runsten rakastaa kuitenkin kaikkein eniten hirsitaloja.

Avainviulu ja talharpa kaikuvat menneiden vuosisatojen ääniä, mutta kyllä niillä voi soittaa myös Game of Thrones -musiikkia

Vaikka tarkoitukseni oli jakaa eteenpäin työkavereitteni onnistuneita artikkeleita, antanette varmasti anteeksi, kun nostan listalle yhden oman juttuni. Vilppu Vuori rakentaa soittimia, joiden sointi soljuu korviin aivan kuin se olisi matkannut luokseni keskiajalta saakka. Hattulan Pyhän Ristin kirkko tarjosi haastattelulle niin tunnelmallisen ympäristön, että muistelen sitä edelleen onnellisena. Kannattaa muuten kuunnella videolta, miten kauniisti avainviulu soi keskiaikaisessa kivikirkossa.

Annulii Koponen hoitaa apua tarvitsevia siilejä: "Ei voi puhua siitä, että luonto hoitaa jos kettua tai sutta, joka päättäisi kärsimykset, ei ole lähimaillakaan"

Harva asia tuottaa maailmassa niin pyyteetöntä iloa kuin siilin bongaaminen kesäyössä. Valitettavasti nämä piikikkään tuhisijat nousevat nykyään usein otsikoihin kuivuuden näännyttäminä tai ihmisten silpomina. Annulii Koposen esimerkki siilien auttamisessa on innostavaa. Tämän haastattelun luettuani olen myös varsin varma siitä, että jos joskus omistan pihanurmikon, robottiruohonleikkuria ei tiluksilleni hankita.

Ydinkokeet katkaisivat aikakauden, joka olisi voinut jatkua vielä 50 000 vuotta – maapallolla eletään nyt ihmisen ehdoilla ja se vaikuttaa koko planeettaan

Tiedettä käsittelevien juttujen kirjoittaminen on haastavaa, mutta onnistuessaan tällainen artikkeli parhaimmillaan viihdyttää ja opettaa jotain hyvin tärkeää maailmasta. Oman ymmärryksensä kasvattamista ei kannata koskaan väheksyä. On hurjaa ajatella, että ihminen vaikuttaa maapalloon yhtä voimakkaasti kuin tulivuoret ja asteroidit. Samalla kun sen pohtiminen kauhistuttaa, on asia eritysen tärkeä tiedostaa.

Matkaajan paras ystävä kulkee selässä, ja rinkkaan pakattu oikeanlainen kangas pelastaa lähes galaktisilta ongelmilta

Vinkkaan teitä pyörähtämään myös naapuritontilla. Matkailua käsittelevä Siellä täällä -blogi pursuilee mukaansatempaavia postauksia. Erityisen paljon mieltäni on tänä kesänä lämmittänyt Tuovi Mäkiperen rakastava kirjoitus rinkastaan. Itse liityin rinkkaporukkaan puolisentoista vuotta sitten. Rinkkani on päässyt kerran ulkomaille, mutta suurin osa reissuista on suuntautunut kesäkotiimme tai koronakevään aikana lähimpään Prismaan. Rinkalla jopa mukanani raahaamien kirjavuorien liikuttelu on suhteellisen kivutonta.