Ainutlaatuiset taidenäyttelyt saavat jatkoa: autioitunut kauppakeskus kätkee sisälleen junan ja poliisiauton - MT Blogit - Maaseudun Tulevaisuus
Edellinen

Ainutlaatuiset taidenäyttelyt saavat jatkoa: autioitunut kauppakeskus kätkee sisälleen junan ja poliisiauton

Kauppakeskus Linna oli aiemmin Hämeenlinnan keskustan vilkas kauppapaikka. Nyt rakennus odottelee viimeistä tuomiotaan, mutta ennen sitä taide on saanut vallata sen liiketilat.
Laura Kuivalahti
Aiemmin tällä paikalla sijaitsivat ruokakauppa ja kemikalio. Nyt pimeydestä kurkistaa lähiliikennejuna.

Jos alkukesän hienoin taidekokemus löytyi purkamistaan odottavasta kerrostalosta Keravalta, loppukesän yllättäjä oli autioitunut kauppakeskus Hämeenlinnassa. Lapsuudessani Kauppakeskus Linna oli kaupungin tärkein paikka, jonne suunnattiin tuhlaamaan rahaa ja aikaa. Kaupungin toiselle laidalle pystytetyt Prisma ja Citymarket eivät uhkailuista huolimatta tyhjentäneet tuota kolmekerroksista ostoskeskusta lapsuudessani. Sen sijaan muutaman korttelin päähän moottoritien yli kurkottavalle katteelle jokunen vuosi sitten kohonnut kauppakeskus Goodman oli kuolonisku vanhalle tavarataivaalle.

Viime vuosina Kauppakeskus Linna on ollut varsin surullinen näky odotellessaan kohtaloaan kävelykadun laidalla. Osa liiketiloista on edelleen käytössä, mutta suuri osa rakennuksesta on ollut aavemaisen autio ja vain hämärästi valaistu. Tämän vuoden puolella näyteikkunoiden taakse on kuitenkin herännyt eloa. Mainosjulisteista tyhjentyneille seinille on nostettu taideteoksia ja osa liiketiloista on kokenut täydellisen muodonmuutoksen.

Heti näyttelyn ensimmäisessä huoneessa karisevat muistot entisistä vaateliikkeistä ja niiden rekeissä kalisseista henkareista. Aivan kuin huoneessa olisi räjähtänyt valtava maalipurkki. Tai ehkä useampikin. Kaikkialle levinneiden väriroiskeiden keskellä seisoo poliisiauto, jonka sisuksiin on hylätty kasa spray-maalipurkkeja. Nimetön-teoksen toteuttamiseen on kulunut lähes tuhat litraa maalia, ja se muistuttaa poliisien ja monien graffitimaalaajien jatkuvasta kissa ja hiiri -leikistä.

Kaikista vavahduttavin teos koko vanhassa kauppakeskuksessa on kuitenkin valtava paikallisjuna, jonka valot kiiluvat pimennetyssä nurkkauksessa, jossa ennen sijaitsivat kemikalio ja ruokakauppa. Hämärästä kohoavaa veturia tuijottaessa ehtii hetken aikaa miettiä, miten ihmeessä tuollainen ilmestys on saatu raahattua sisätiloihin. Mahtuisiko juna muka vanhoista liukuovista? Tarkempi katselu ja aivosolujen aktivoiminen paljastavat, että kyseessä ei olekaan aivan oikea juna, vaikka sen yksityiskohdat ovat häkellyttävän aidot. Tässä tilassa ei myydä junalippuja eikä laiteta pakasteita pieneen pussiin.

Vanhalle hämeenlinnalaiselle kauppakeskuksen muuttaminen taidenäyttelyksi tuo kulttuurikokemukseen uudenlaisia ulottuvuuksia. Huomaan selostavani tauotta mitä kulloisessakin liiketilassa aiemmin oli. Tuolta ostin ensimmäiset silmälasini, tuolla Tiimari täytti kaikki lapsuuteni toiveet, tuolta ostin teininä keikkalippuja lähestulkoon koko omaisuudellani.

Ilmeisesti kauppakeskusta odottaa purkaminen joskus lähitulevaisuudessa. On jotenkin lohdullista, että vielä ennen viimeistä tuomiotaan rakennus saa taiteen kautta jättää juhlalliset jäähyväiset maailmalle. Ehkä vuosien päästä uusien rakennusten kohotessa kävelykadun reunalla osoitan tuota tonttia ja kerron niin Tiimarin ihmeellisyyksistä kuin pimeästä ruokakaupasta vilkuttelevasta veturista.

Kortteli2. Raatihuoneenkatu 14, Hämeenlinna. Avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 11–18.

Edellinen