Kirjasyksy on täydessä vauhdissa! Nämä kuusi uutuutta haluan lukea mahdollisimman pian

Maaseudun Tulevaisuuden syksyn ensimmäinen kirjasivu ilmestyi keskiviikkona. Kirjoille pyhitettyjä sivuja on luvassa vielä neljä.
Laura Kuivalahti
Tänäkin syksynä ilmestyy valtava määrä kiinnostavia kirjoja, joista tässä vain kuusi poimintaa.

Helsingin Kirjamessut alkoivat tänään, mutta totutusta poiketen kirjallisuuden huumaan ei heittäydytä livenä Helsingissä vaan digitaalisesti kuka missäkin. Syksyn kirjamessut ovat perinteisesti antaneet kirjojen ystäville mahdollisuuden hypistellä kirjoja myyntipöydillä, kuunnella kiinnostavia kirjailijahaastatteluja ja nähdä muita kirjaintoilijoita. Nyt kirjatunnelmointi hoituu etänä.

Vaikka kirjasyksy on tänä vuonna erilainen kuin ennen, on joistain perinteistä hyvä pitää kiinni. Yksi tällaisista tutuista tavoista on Maaseudun Tulevaisuuden kirjasivut. Keskiviikkona ilmestyi ensimmäinen kirjasivu, jonka teemana olivat rikoskirjat. Kahden viikon päästä vuorossa on kasa kirjoja, jotka sopisivat mitä loistavimmin isänpäivälahjaksi.

Omiin kirjallisiin syksyperinteisiini kuuluu uutuuskirjoista hullaantuminen siinä määrin, että yöpöytäni on romahtaa kirjavuoren alla. Lukuruuhkalta ei vältytty tänäkään vuonna. Päätinkin jakaa kirjapinojeni kätköistä kuusi syksyn uutuuskirjaa, joiden pariin haluaisin erityisen kovasti päästä. Nämä eivät ole suinkaan lukulistani ainoat kiinnostavat opukset, mutta säästän teidät tällä kertaa tsunamimaiselta kirjavyöryltä.

Maria Pettersson: Historian jännät naiset

Pakko tunnustaa, että tämän kirjan pariin ehtimistä ei tarvitse enää odotella, sillä olen ahminut viisisataasivuisesta järkäleestä jo viidenneksen. Historian jännät naiset esittelee nimensä mukaisesti kiinnostavia henkilöitä, jotka eivät ole aikaisemmin päässeet tarpeeksi näkyville historiankirjoissa. Maria Pettersson esittelee niin tutkijoita, hallitsijoita, taiteilijoita, urheilijoita kuin rikollisiakin. Tämän kirjan kansien sisälle mahtuu monta jännää tarinaa!

Briitta Hepo-oja: Sydämiä seireeneille

Viime vuonna matkustin kirja kädessäni Suomeen, joka ei suinkaan ole demokratia vaan vahvasti säätyihin jaettu kuningaskunta. Suomea lohikäärmeille -romaani saa tänä syksynä jatkoa Briitta Hepo-ojan teoksessa Sydämiä seireeneille. Vaihtoehtoisessa 2000-luvun Suomessa on magiaa ja mystisiä olentoja. En malttaisi odottaa että pääsen selvittämään, miten ritarinarvonsa menettäneelle Lynxille seuraavaksi tapahtuu.

Miika Nousiainen: Pintaremontti

Parhaimmillaan kirjan lukeminen on kuin lämpöinen ja rakastava halaus. Sellainen olo minulla on tullut useasti Miika Nousiaisen kirjojen äärellä. Se ei suinkaan tarkoita, että hänen kirjansa olisivat pelkkää hattaraa, vaan ennen kaikkea teokset tarjoilevat soljuvaa kieltä ja niin kiinnostavia maailmoita, että niihin uppoaa kuin itsestään. Nousiaisen tuorein eli Pintaremontti on ”riemastuttava komedia hyvinvointi-ihmisten pahoinvoinnista”, ja sen päähenkilönä on Sami, joka ei etsinnöistään huolimatta tunnu löytävänsä sitä elämänsä naista.

Mari Manninen: Hyvät aikeet – Miksi autamme ja mitä siitä seuraa?

Olen viime vuosina huomannut usein viihtyväni toimittajien kirjoittamien tietokirjojen äärellä. Mari Mannisen Yhden lapsen kansa teki minuun muutama vuosi sitten suuren vaikutuksen vetävyydellä, joka nappaa mukaansa mutta ei silti väheksy käsittelemäänsä aihetta. Hyvät aikeet – Miksi autamme ja mitä siitä seuraa? ”tarkastelee kiinnostavasti auttamisen ristiriitaisia puolia ja tarjoaa vinkkejä siihen, miten voimme auttaa paremmin”. Juuri tällaista kirjaa olen kaivannut, kun muiden auttamisen monimutkaiset seuraukset ovat alkaneet valjeta minulle muun muassa hyväntekeväisyysturismista heränneen keskustelun seurauksena.

Jenni Kokander: Sukupuuttoon kuolleiden planeetta

Jos kirjan kannessa on mammutti ja runsaasti vaaleanpunaista, olen totaalisesti myyty. Tällä kertaa romaanin sisällöstä on oikeastaan vaikea saada täyttä selkoa ennen kirjan avaamista. Takakannessa esitellään iso joukko henkilöhahmoja, joiden kohtalosta saamme tietää vain pienen murusen. ”Tapani nauraa kuollessaan, ja Martti toivoo muuttuvansa perhoseksi.” Kiinnostavaa! Jenni Kokanderin kirjoitustyylikin on täysi arvoitus, sillä kyseessä on hänen esikoisromaaninsa. Sukupuutton kuolleiden planeetalle täytyy päästä visiitille mahdollisimman pian.

Eeva Kolu: Korkeintaan vähän väsynyt

Jaksamisesta – ja etenkin siitä ettei jaksa – on puhuttu viime aikoina yhä enemmän, ja jo oli aikakin! Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt – Eli kuinka olla tarpeeksi maailmassa, jossa mikään ei riitä kertoo uupumuksesta, siitä kuinka työelämän lisäksi kaikilla muillakin elämän osa-alueilla pitää pärjätä erinomaisesti mutta silti huolettomasti. Olen vuosien mittaan päätynyt Kolun blogien ääreen säännöllisen epäsäännöllisesti, ja toivonkin kirjassa olevan samanlaisia oivalluksia ja rehellisiä pohdiskeluja kuin hänen sosiaalisen median kanavissaankin.

Minkä uutuuskirjan kimppuun sinä haluaisit jo sännätä?