Finlandia-ehdokkaiden paljastaminen on kirjaihmisille vuoden paras penkkiurheilun vastine

Urheilua syötetään televisiovastaanottimiimme päivittäin. Tehtäisiinpä kirjallisuuden kentältä kiinnostavia lähetyksiä edes useammin kuin kerran vuodessa.
Kuvitus: Juho Leskinen
Ensinmäistä kertaa kaikki Finlandia-palkintojen ehdokkaat paljastettiin live-striimissä.

Teknisenä suorituksena lukeminen on yleensä varsin yksinäinen harrastus. Joku on tietysti saattanut löytää ihmisen, jonka kanssa kirjoja luetaan äänen, mutta yleensä tarinoiden maailmaan sukelletaan pää edellä soolosuorituksena. Kun tänä vuonna kirjastossa ja kirjakaupassa asioinnit pyrkii pitämään tehokkaan tiiviinä eikä virtuaalisilla kirjamesusilla voi haahuilla muiden kirjaihmisten joukossa kuten perinteisillä messuilla, on kirjatoukan elämä ollut oikein erityisen yksinäistä. Toki aina on kirjasome, mutta kyllä tässä jo jotain muutakin yhteisöllisyyttä on kaivannut.

Viime viikolla koitti suomalaisten kirjafanien suurin jännitysviikko, kun Finlandia-palkintojen ehdokkaat julkaistiin. Tänä vuonna kotikatsomoissa pääsi jopa seuraamaan livenä ehdokkaiden julkistusta. Se ei välttämättä näinä live-lähetysten aikana kuulosta suurelta asialta (kuinka monta tuntikausien lähetystä olemmekaan nähneet suljetuista ovista?), mutta kirja-alalla tällainen huomio ei suinkaan ole itsestään selvä asia. Tänä vuonna tieto-, kauno- sekä lasten- ja nuortenkirjat saivat omat lähetyksensä, mutta viime vuonna vain kaunokirjallisuusehdokkaiden julkistusta pääsi seuraamaan liikkuvan kuvan muodossa. Siis herran vuonna 2019 tietokirjallisuutta tai lasten- ja nuortenkirjallisuutta ei pidetty live-striimin arvoisina? Olen edelleen pöyristynyt.

En ole penkkiurheilija, mutta jos sellainen puoli minusta löytyisi, olisin varmasti lajilleni omistautunut. Viime viikolla Finlandia-lähetyksiä seuratessani en malttanut istua aloillani tai olla hiljaa. Tuuletukset, hämmentyneet huudahdukset ja ihastuneet huokaukset kuuluivat ehkä naapuriin asti, sori siitä.

Kun oma suosikkiajanviete perustuu niin pitkälti yksinäiseen istuskeluun, on käsittämättömän hienoa saada edes kerran vuodessa tällaisia yhteisöllisiä kisakatsomoja. Vaikka tietysti käytännössä näitä lähetyksiä katsoin yksin siitä samaisesta sohvannurkasta, jossa tavallisina iltoina luen itsekseni kirjoja. Mutta ymmärrätte varmaan eron. Olisipa tällaisia lähetyksiä enemmänkin! Siihen nähden, kuinka pitkään Finlandia-ehdokkaiden live-striimaamisen aloittamiseen meni, eivät odotukseni ole kovin korkealla. No, itse palkintojenjakoa pääsemme vielä ihailemaan kotistudioista käsin 25. marraskuuta ja jopa ihan Yle TV1:n kautta.

Mikä muu kirja-alan ulottuvuus sitten olisi oman kisakatsomon arvoinen? Urheilussakin spekuloidaan näyttävästi tulevia otteluita, joten miksi kirja-ala ei tarjoile tulevan kauden uutuuksia samassa hengessä. Paksun verhon takaa astuu vuorollaan esiin tuttuja konkareita ja jännittyneen innokkaita esikoiskirjailijoita. Me lukijan puolestamme kipristelisimme riemusta kotisohvillamme ja pohtisimme, millaisia ihanuuksia seuraavaksi poimisimme lukulistallemme. (Syy näiden lähetysten puuttumiseen on tietysti raha. Mutta ainahan sitä saa haaveilla.

Lue lisää:

Saimaannorpat, tanssikielto ja terrorismi näkyvät tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon finaalikuusikossa

Lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaissa lähdetään arjenkokoisille seikkailuille

Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnosta kilpailee tänä vuonna yksi ruotsin- ja viisi suomenkielistä kirjaa