Työpaikalla teemukini muistutti minua ja muita siitä kuka oikeasti olen – kotikonttorilla kuppi etsii orpona paikkaansa

Henkilökohtaisten tavaroiden tuominen työpaikalle kertoo siitä, kuka on työroolin ulkopuolella. Kun siirryimme etätöihin, muuttuivat monet ennen niin rakkaat tavarat turhakkeiksi.
Laura Kuivalahti
Viherkasvit, kirjapinot sekä rakkaat työkupit muuttivat toimittajan kotikonttoriin, kun etätöistä tuli pysyvä järjestely.

Taksikuskille oli pakko vakuuttaa, etten ollut saanut potkuja. Vaikka en nostanut uudenkarhean auton takaluukkuun elokuvista tuttua ruskeaa pahvilaatikkoa, antoivat täpötäydet kirjalaukut ja Ikea-kassista kurkkivat viherkasvit ymmärtää, että toimitukseen ei olisi hetkeen asiaa. Maaseudun Tulevaisuus on koronan vuoksi aloitetun etätyön jälkimainingeissa siirtymässä pysyvästi etätöihin. Koska Helsingin keskustassa sijaitseva toimitus ei tulevaisuudessa ole entiseen tapaan intensiivisellä käytöllä, menevät työtilat remonttiin. Purkutöiden alta evakuoin viherkasvini, kirjani, kaakaomukini ja dinosauruksen muotoisen teippitelineeni.

Tulin töihin Maaseudun Tulevaisuuteen tammikuussa 2017. Ensimmäinen työpisteeni oli avokonttorissa. Pöytääni reunustaviin sermeihin kiinnitin nastoilla työn kannalta olennaisia muistilappuja. Vuonna 2018 siirryin urani ensimmäiseen kiinteään työhuoneeseen, jonka tosin jaoin aika ajoin työkaverin kanssa. Tilaa oli huomattavasti enemmän, joten aloin koota ilmoitustaululle kollaasia työn huippuhetkistä. Seinälle päätyi kasa lehdistöpasseja, työtovereilta saatuja onnittelukortteja sekä Suomen kartta, johon tunnollisesti väritin kaikki kunnat, joissa olin käynyt juttukeikoilla. Kaakaoni nautin tietysti yksisarviskuvioisesta kupista, ja niinä harvoina kertoina kun kaipasin teippiä, nappasin sen muovisen dinosauruksen selästä.

Työhuonetta tyhjentäessä iski haikeus. Kotikonttorilla ei ole vieressä mainiota maitokaakaota tarjoavaa masiinaa. Keittiönpöytä ei muutu sähköiseksi vaikka kuinka toivoisi eivätkä työkaverit ole huikkausmatkan päässä (ellei puheluita lasketa). Mikä hämmästyttävintä, huomasin ennen niin rakkaiden työpöytätavaroideni muuttuneen turhakkeiksi.

Koska tämänhetkisessä kodissani ei ole erillistä työhuonetta, en tule keräämään seinälle kollaasia töihin liittyvistä muistoista. Vaikka työstäni pidän, en kaipaa keittiön seinällä roikkuvaa jatkuvaa muistutusta deadlineista toimistoaikojen ulkopuolella. Ihanat työmukini puolestaan etsivät orpoina paikkojaan keittiön kaapeista. En ole tottunut juomaan aamuteetäni niistä kotona, eivätkä työkupit kuulu edes mihinkään tuttuun astiasarjaan. Työpaikalla keräsin ympärilleni palasia, jotka muistuttavat itseäni (ja ehkä myös työpisteeni näkeviä) siitä, millainen olen työminäni ulkopuolella. Kotona työskennellessäni en kaipaa tuollaisia muistutuksia vaikkapa kirjajulisteen tai söpön kynätelineen muodossa, sillä kotini kyllä näyttää ihan itse, millainen ihminen pohjimmiltani olen.

En itse asiassa ole aiemmin edes tullut ajatelleeksi, kuinka tärkeää aneemisessa toimistoympäristössä on pitää esillä edes pientä palaa yksityisestä persoonastaan. Joku heittää työtuolin selkänojalle isoäidin kutoman viltin, toinen pyyhkii hellästi pölyt perheenjäseniään esittävien kuvien päältä. Eikä tämä omasta minuudesta kiinni pitäminen rajoitu vain toimistotyöläisiin. Kaupan uniformuun pukeutunut myyjä saattaa pujottaa hiuksiinsa tavallista näyttävämmän pompulan tai fyysisen työn tekijä valikoida persoonallisen väriset turvakengät.

Työhuonetta raivatessani heitin kierrätykseen kasan vanhentuneita muistiinpanoja ja muuta vuosien varrella kertynyttä roinaa. Reppuuni kääräisin kuitenkin tärkeimmät työmuistot aina juttukeikkakartasta lähtien. Vaikka ne hetkeksi joutuisivatkin varastoon odottelemaan lisäneliöitä ja omaa työhuonetta, on niille varmasti käyttöä tulevaisuudessa. Kunhan joskus saan taas oman työhuoneen, aion koota seinälle kollaasin niistä hetkistä, kun työni on hurmiollisempaa kuin pelkkää deadlineja vastaan taistelemista.

Eivät kaikki tavarat silti päädy varastoon odottamaan lisäneliöitä. Vaaleanpunaiselle dinoteippitelineelle on ehdottomasti tarvetta myös kotioloissa.