Suoluonnon lumoa

Kesäisellä suolla herkistyvät kaikki aistit.

Viimeiset yksinäiset suomuuraimen kukat kurkottavat kohti heleän kesäistä, kumpupilvien värittämää sinitaivasta keskisuomalaisella rahkasuolla. Jokaisella askeleella sammaleen seasta tursuva vesi kastelee ja samalla viilentää nahkaisen maastokengän.

Jo muutaman sadan metrin kuvausreissu hyllyvällä suolla käy päivän lenkistä. Oman mausteensa antaa sankka mäkäräparvi, johon olisi ollut syytä varautua vahvemmalla vaatetuksella.

Muut jo kukintansa lopettaneet suomuuraimet virittelevät hyvää vauhtia marjojaan loppukesän satoa varten. Valitettavasti marjasadosta näyttää ainakin tällä suolla tulevan varsin keskinkertainen.

Ilokseni huomaan, että lähes koko suota kattaa kukkiva karpalokasvusto. Sitä voisi kutsua jopa kukkamereksi. Kukkameri jää valitettavasti paljolti suokukkien, variksenmarjojen, lakkojen ja vaiveroiden varjoon. Rahkasammaleen pintaa myötäilevä karpalovarvusto on kasvattanut punaisten varsien päihin pienet, hennonvaaleat, vaatimattomat kukat. Kukkien määrä antaa toiveen syksyllä saatavasta runsaasta terveys­pommisadosta.

 

 

Ari Lindholm
Karpalon kukat antavat lupauksen syksyn runsaasta sadosta.

Huumaava suopursun tuoksu suon reunassa kasvavien käkkärämäntyjen alla vetää vastustamattomasti puoleensa. Valkoisena hehkuvaa, tuoksuvaa varvikkoa ei voi pysähtymättä ohittaa.

Ari Lindholm
Kukkivan suopursun tuoksu ei jää metsässä huomaamatta.

Tätä kaikkea voi kutsua suoluonnon lumoksi.