Häivähdys talvesta

Vähäinenkin lumi tuo pimeyteen talven tunnun.

Viime vuosina talvikelit ovat antaneet odotuttaa itseään. Etelä-Suomen luonto ei ole saanut ylleen perinteistä pysyvää lumipeitettä monenakaan vuonna ennen tammi-helmikuuta. Mahtaako kyse olla sattumasta vai pysyvämmästä ilmaston muutoksesta?

Mieli piristyy kummasti talven häivähdyksestä. Pakkasta on aamulla pari astetta. Lunta on maassa ja puiden oksilla muutama sentti. Pimeä syksy näyttää katkenneen, kun maisema on muuttunut valkoiseksi. Tätä vaaleuden hehkua on jo kaivattukin.

Oksanhankaan kertynyt lumi imee itseensä auringonvaloa. Auringon kehrä kajastuu kauniisti kameraan matalalta, ohuen pilviharson lävitse.

Hentoisen lumipeitteen hävitessä paljastuu havupuiden tuttu vihreys.

Talvisesta onnesta ei tälläkään kertaa saada nauttia ylen määrin. Jo seuraavana päivänä sään lauhtuminen sulattaa lumen. Hentoisen lumipeitteen hävitessä paljastuu havupuiden tuttu vihreys. Jäätyneet vesipisarat viipyvät ennen sulamistaan vielä hetken männyn neulasistossa.

Kuvaajan mieli tekee edelleen ajatustyötä värikkäämpien kohteiden löytämiseksi lähimaastosta. Tuttu kömpiminen kivien ja kantojen liepeillä alkaa jälleen kerran. Sammaleet, jäkälät, sienet ja muut pienet kohteet odottavat kuvaajaansa.

Jäätyneet muutaman millin kokkoiset pisarat näyttävät kelluvan sammaleen päällä.

Sammal kiven kupeessa vetää puoleensa. Jäätyneet muutaman millin kokkoiset pisarat näyttävät kelluvan sammaleen päällä. Tosi asiassa jää on kiinni sammaleen itiöpesäkkeissä. Pesäkkeet kuultavat valloittavasti kirkkaan jään seasta. Jää itsessään muodostaa kiehtovasti monenlaisia muotoja.

Kun menee tarpeeksi lähelle, luonto tarjoaa pieniä mutta yllätyksellisiä elämyksiä.