Tunteiden vuoristorataa ylös ja alas - MT Blogit - Maaseudun Tulevaisuus
Edellinen Seuraava

Tunteiden vuoristorataa ylös ja alas

"Siitä seuranneet kysymysmerkit toki pidensivät Elitloppettiin aikaa ollutta kahta viikkoa. Onko kaikki kunnossa?"
Terhi Piispa-Helisten
Vierasblogissa Toni Sarkama kuvailee tunnelmiaan, kun Elitloppettiin tähtäävä Chief Orlando laukkasi viime lauantaina suosikkina Ruotsissa kultadivisioonassa.

Hevosenomistaminen tarjoaa monenlaisia eri tunnetiloja. Jokainen, joka on omistanut hevosia, tietää sen olevan tunteiden vuoristorataa.

Viime viikolla kirjoitin hevosenomistamisen riemun hetkistä sekä unelmien täyttymisestä. Olisi väärin pelkästään kertoa, että jokainen vuoden päivä pitäisi sisällään pelkkiä onnistumisia hevosenomistamisen maailmassa.

Se pitää sisällään myös pettymyksiä ja epäonnistumisen tunteita. Aina ei voi voittaa! Hevonen ei ole mikään kone, joka suorittaisi samalla tasolla kilpailusta toiseen. Se on elävä eläin, jonka suoritustasot vaihtelevat. Lisäksi lähdön aikana saattaa tapahtua myös asioita, jotka vaikuttavat kyseisen startin suoritukseen ja sitä kautta lopulliseen tulokseen. Tunne pettymyksistä ja epäonnistumisista saattaa voimistua, mikäli hevosesta on kovat odotukset kyseistä kilpailua kohtaan.

Se raviurheilusta juuri tekeekin niin hienoa. Kun epäonnistumisia tulee aina vääjäämättä eteen, tuntuu sen jälkeiset onnistumiset aina entistäkin paremmalta. Menestys tuntuu ansaitulta.

Itse sain kokea tuon pudotuksen tunteen maanpinnalle lauantaina, kun Chief Orlando starttasi Ruotsin kultadivisioonassa ykkössuosikkina. Ori oli auton taakse mentäessä erittäin paineissaan, jonka seurauksena ori laukkasi ennen lähtöauton irtoamista. Epäonnistumisen seurauksena hevoselta irtosi startissa myös etukenkä. Ori tuli lopulta takajoukoissa maaliin sijoittuen yhdeksänneksi.

Jos asiaa ajatellaan positiivisesti, kuten myös täytyy, on mukava todeta paineiden purkauksena johtaneen laukan tulleen ”vain” kultadivisioonassa, eikä siitä hetkestä kahden viikon päästä ravattavassa Elitloppetissa, minne ori on jo lippunsa lunastanut. Kenraaliharjoitus teki tähän kohtaa terää.

Siitä seuranneet kysymysmerkit toki pidensivät Elitloppettiin aikaa ollutta kahta viikkoa. Onko kaikki kunnossa?

Päivät alkavat hiljalleen pidentyä päivä päivältä, vaikka ainakin vielä toistaiseksi olo on vakaa. Tunnetilaan vaikuttaa toki myös tieto siitä, että tapahtuma järjestetään tänä vuonna luonnollisesti ilman yleisöä. Elitloppet on kilpailuna itsessään toki se juttu, eikä sitä tunnetta voi viedä mikään pois, että hevosella on vaaleanpunainen kutsu kourassa. Helppoa ja ymmärrettävää on silti myös todeta, että tänä vuonna kilpailu on väkisinkin erilainen, kun yleisö seuraa omissa pienissä porukoissaan radalla tapahtuvia tapahtumia. Se vaikuttaa toki myös asian sisäistämiseen, kun tänä vuonna ei matkusteta paikalle, eikä omaa hevosta kutsutakaan esittelyyn väkijoukon pauhatessa, vaan pimeät katsomot valvovat yleisön huomiota kaipaavien valjakoiden radalle saapumista.

Elän erikoisia aikoja.

Edellinen Seuraava