Ensihoitoa ja tervehdyttämistä - MT Blogit - Maaseudun Tulevaisuus
Edellinen Seuraava

Ensihoitoa ja tervehdyttämistä

"Päätöksien ja päättäjien pitäisi keskittyä aktiiveihin toimijoihin, ei niinkään liian monen radan ympärivuotisuuteen", kirjoittaa Pertti Mäkipää.

Suomen raviurheilun areenalla on menossa arvotaistelu. Osa haluaisi viimeiseen asti puolustaa nykyisiä jo vanhentunueita rakenteita ja pitää kiinni jostain sellaisesta, joka ei enää vallitsevassa tilanteessa toimi. Sitten taas on nämä uudistusten kannattajat, joihin itse kuulun, ja vihdoin heidänkin ääntään on alettu kuuntelemaan. Tämä varmasti siksi, kun kaikki ravimittarit näyttävät jyrkästi alaspäin ja ovat näyttäneet jo vuodesta 2008 asti.

Katson näitä raviasioita eläköityneenä jo raviharrastuksen lopettaneena, mutta toivon kuitenkin, että kaukaa näkee paremmin kuin läheltä. Minä ainakin uskon vahvasti, että me kaikki haluaisimme Suomen raviurheiluun sellaisen konseptin, joka on toimiva ja voittava malli laajassa harrastekentässä.

Sanoisin, että raviurheilu keskittyy nyt - ja on keskittynyt jo kymmeniä vuosia - aivan liikaa ratojen, eri järjestöjen ja alueiden auttamiseen. Mielestäni focus pitäisi suunnata enemmän hevoseen ja ennen kaikkea ravi-ihmisten voimaannuttamiseen.

Päätöksien ja päättäjien pitäisi keskittyä aktiiveihin toimijoihin, ei niinkään liian monen radan ympärivuotisuuteen.

Vanhentuneita rakenteita ja toimimatonta hallintoa ei pidä tukea koko Suomen raviurheilun kustannuksella. Tuki pitää kohdistaa aktiivehin raviurheilun parissa työskenteleviin toimijoihin ja heidän mahdollisuuksiinsa harrastaa, sekä tulla toimeen raviurheilun parissa.

Suomen raviurheilun on luotava narratiivi, upea tarina, jonka ihmiset ostavat ja jolla on mahdollisuus voittaa kilpailu.

Suomen raviurheilun johtaminen on asia, jota pitää systematisoida koko ajan, luoda jotain uutta ja kestävää ja ennen kaikkea pitää kiinni yhteisöllisyydestä, siis luopua jostain omasta yhteisön hyväksi. Koko Suomen raviurheilun johtaminen ja asioista päättäminen ei ole sitä, että auttamattoman myöhässä tartutaan johonkin yksittäisiin olenkorsiin, jotka olisi ollut korjattavissa jo aikoja sitten jos olisi kuunneltu jotain toistakin ääntä.

Yleisin itsepetoksen muoto on kuvitella tietävänsä kaikki asiat paremmin kuin muut. Omassa liemissä käsipohjaa uiminen on turvallinen ja mukava tunne, se pitää itsepetoksen kellumassa, sekä yllä tunteen siitä, että olen uppoamaton kuin Titanic.

Sitten nämä suurimmat uhat:

Hevosen omistaminen, kasvatustoiminta, kilpailevat hevoset, ratojen talous vaikeudet jne... Nämä asiat on nimetty jo ainakin viisitoista kesää sitten. Mutta mitä niille on tehty ja ovatko nämä sittenkään ne suurimmat uhat?

Yksittäisistä uhkista ylivoimasesti suurin, muutaman vuoden sisään tapahtuva on hevostalouden rahoitus. Miksi? Lainaan tähän poliitikko Elina Lepomäen (kok.) Helsingin Sanomissa kertomaa. Lausunnolla ei ”rahapeliradikaalin” suusta tultuna olisi ollut paljokaan merkitystä, mutta kun tämä lausunto tulee ison puolueen yhdeltä johtavalta poliitikolta, on sillä suuri merkitys tulevaan.

”Veikkauksen monopoli on tulossa tiensä päähän. Monopolin perusteet ovat murentuneet siinä mielessä kuin Euroopan unioni ne sallii. Pelihaittojen ennaltaehkäisy ei toteudu. Veikkaus on itsekin pohtinut tulevaisuutensa suuntia, koska monopolia ei ole pitkällä tähtäimellä mahdollista. Kansalaisjärjestöjen rahoitus pitää selkeästi korvamerkitysti ja läpinäkyvästi tuoda valtion budjettiin. On perverssiä, että montaa hyvää työtä tekevää järjestöä rahoitetaan peliongelmaisten tuskalla. Kytky pitäisi purkaa. Ei mitään kertarytäisyä vaan pikkuhiljaa."

Tämä siis tapahtuu melko pian, ehkä parin kolmen vuoden kuluttua ja hevostalouden rahoitus muuttuu kerta heitolla aivan toiseksi.

Jo nyt pitäisi miettiä, että mitä lahjahevosen suuhun sitten pannaan, kun rahapelimonopoli lähitulevaisuudessa, kaikkien muiden EU valtioiden tapaan Suomessakin murtuu tai siis murretaan. Eri vaihtoehtoja pitäisi jo nyt ankarasti miettiä ja nostaa keinoja myös yleiseen koko ravikentän keskusteluun.

”On vaikeaa olla köyhä mutta vaikeampaa on olla rikas", kerrotaan yhdessä ruotsalaisessa tv-sarjassa, joka par aikaa menee TV1:ssä.

Vielä ensi vuonna Suomen hevostaloudella on käytettävissä noin 30 miljoonaa euroa valtion tukia, tänä vuonna niitä oli noin 40 miljoonaa euroa. Mutta mikä summa sitten raviurheilulle tulee, kun rahapelituotot menevät suoraan valtion budjetiin? ( Monopoli mallissa EU:n kilpailulajit eivät salli suoraa budjetointia jäsenmaan budjettiin.)

Suomessa valtion budjetin rahat jaetaan läpinäkyvästi poliitikkojen tekemin päätöksin. Pelihaittojen estojen keinoista raviurheilua koskee suoraan yhteispooleihin pelaaminen, joka tulee hyvin todennäköisesti voimaan jo ensi vuoden alusta, voi olla jopa aiemmin.

Tämä ei ole mikään katastrofi, kun kaikkea toimintaa ja päätöksentekoa vain päivitetään nykymaailmaan toimivaksi ja tehdään ravipäätöksistä 2.0 versio. Ihminen eivätkä myöskään päättäjät opi koko elämänsä aikana mitään, jos he ei vaivaudu kuuntelemaan muitakin kuin omia ja niiden kavereiden mielipiteitä, jotka ovat asioista saamaa mieltä. Omista mielipiteistä ei tarvitse silti luopua, vaikka tutustuu muidenkin mielipiteisiin.

Miksi sitten pitäisi rasittaa itseään seuraamalla mitään sellaista, mistä tulee vain pahalle tuulelle? Kun hankit lisää tietoa, silloin tiedät jotain enemmän, mistä muut lähiympäristössäsi eivät ole vaivautuneet ottamaan selvää.

Edellinen Seuraava