Raviurheilulla on monta sosiaalista ulottuvuutta - MT Blogit - Maaseudun Tulevaisuus
Edellinen Seuraava

Raviurheilulla on monta sosiaalista ulottuvuutta

"Josko ukin hevoset juoksisivat nopeammin, jos niillä olisi samoja varusteita kuin Redénin huippuhevosilla?"
Elina Paavola
Kaj Närhinen pohtii blogissaan raviurheilun sosiaalista ulottuvuutta. Laji yhdistää myös eri sukupolvia.

Työskenneltyäni raviurheilun parissa pääsääntöisesti kohta 14 vuoden ajan, en välttämättä jaksa innostua raviurheilusta vapaa-ajalla.

Toisaalta on myös terveellistä käyttää vapaa-aikansa johonkin muuhun kuin työasioiden pohtimiseen. Toisaalta raviurheilussa yhdistyy tietyllä tapaa harrastus ja työ, ja olenkin viimeisten vuosien aikana saanut huomata, että raviurheilulla on tarjottavana paljon muutakin kuin oikea tulojärjestys, maksettujen palkintojen suuruus tai sarjatarjonnan oikeellisuus. Enkä puhu tässä yhteydessä suoranaisesti käytännön raviurheilun harrastamisesta suurilla hevosilla, sen jätän suosiolla muille.

Olen nykyään sen verran mukavuudenhaluinen, että polte päästä ajamaan omaa hevosta takavuosien tapaan on laantunut. Auringon paistaessa Rättvikissä heinäkuisena maanantai-iltana, saattaa nousta tunteet pintaan, ja ajatus oman hevosen kanssa raveissa kiertämisestä tuntuu houkuttelevalle. Se tunne häipyy, kun muistaa kroonisen ajan puutteen ja pimeät syysillat, joten ei omia hevosia kotiin. Mutta raviurheilu onkin paljon muuta kuin pelkkää hevosten kanssa olemista, se on hyvä meidän kaikkien muistaa. Raviurheilu eri ulottuvuudet tarjoavat paljon hienoja mahdollisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Olen lapsieni kautta nykyään raviponivanhempi. Vaikka puolisoni onkin aktiivisempi aikuinen poniraviurheilussa, pääsen minäkin osallistumaan käytännön ponivalmennukseen. Vaikkakin aluksi lapsilla oli suuri epäilys minun kyvyistäni edes valjastaa poni. Lapset olivat sen verran pieniä, kun vielä harrastin raviurheilua, etteivät aluksi uskoneet, että isänsä osaa tehdä muutakin raviradalla kuin istua tietokoneen äärellä sekä jakaa kunniapalkintoja kauluspaidassa. Näin nuorimmainen kertoi päiväkodissa kysyttäessä mitä isäsi tekee työkseen. Mutta luotto minuun poni-isänä kasvoi kun osasin lasten yllätykseksi koota osista ponin suitset silmänräpäyksessä.

Poniraviurheilun suurin anti minulle isänä on, että saa harrastaa yhdessä lasten kanssa. Menestyksellä ei ole suurempaa väliä, tärkeintä on, että lapsille jäisi mukavia muistoja. Oman isäni lausumat sanat ovat jääneet hyvin mieleeni poniraviurheilun merkityksestä. Isäni kuskasi useasti pikkusiskoani poniraveihin, ja monesti matkaan lähtiessä hän totesi, että isänä on oltava tyytyväinen, kun teini-ikäinen tytär haluaa tehdä jotakin yhdessä vanhan isänsä kanssa. Melkoisen viisas kommentti, näiden sanojen merkityksen olen ymmärtänyt omien lasten kasvaessa. Eikä luonnollisesti pidä myöskään unohtaa, että eläinten kanssa touhutessa nuoret oppivat terveitä elämänarvoja.

Raviurheilu ei yhdistä meidän suvussamme pelkästään kahta sukupolvea, vaan meillä se on jo kolmen sukupolven yhteinen asia Ruotsin ja Suomen välillä. Nykyteknologia mahdollistaa eri asuinmaista huolimatta hyvän yhteyden pidon perheen sisällä. Lapseni täällä Ruotsissa seuraavat suurella mielenkiinnolla, kun ukki ja tädit harrastavat raviurheilua Suomessa. Sillä ei ole niin suurta merkitystä tuleeko menestystä vai ei, vaan oleellisinta on se, että pidetään yhteyttä perheen sisällä. Useasti riittää kuva raveista tai hevosista lähdössä raveihin, ja lapset ovat täällä tyytyväisiä.

Toisaalta kuvien lähettämisessä on omat vaaransa. 10-vuotias poikani on suuri Örjan- ja Redén-fani, hän pohtiikin usein, josko ukin hevoset juoksisivat nopeammin, jos niillä olisi samoja varusteita kuin Redénin huippuhevosilla. Kovin sana olisivat valkeat jenkkikärryt, vetolaput ja Örjan ohjaksissa ukin hevosilla. Yritä siinä sitten vakavalla naamalla selittää 10-vuotiaalle, että pelkät varusteet eivät tee hevosesta Jubileumspokalenin voittajaa.

Ei pidä myöskään aliarvioida kimppaomistamisen merkitystä raviurheilun sosiaalisia aspekteja pohdittaessa. Ja tiedän, että kimppaomistamisen hyödyistä raviurheilun ilosanoman levittämisessä on puhuttu jo iät ja ajat. Itselläni ei ole ollut muutamaan vuoteen osuuksia muista kuin joistakin raviliigavarsoista.

Kuluvan kesän aikana olen alkanut puuhaamaan hevoskimppaa, joka koostuisi vanhoista tuttavistani Suomessa. Ehkä alan keski-ikäistyä, mutta kesän aikana on tullut tunne, että yhteisen hevosen kautta tulisi paremmin pidettyä yhteyttä kavereihin. Olisi jokin konkreettinen asia minkä johdosta kokoontua ja pitää yhteyttä. Olemmekin todenneet, että mahdollisen kimpan yhtenä tärkeimmistä motoista on löytää sellaiset kimppakaverit, jotka tietävät alan realiteetit. Eli maksetaan kuukausittain summa rahaa hevosen ylläpitoon, ja hyvällä tuurilla saadaan jotakin takaisin radalta.

Mutta meillä on jokin yhdistävä tekijä, jonka takia pitää yhteyttä, positiivisessa ja negatiivisessa asiayhteydessä. Huonompaankin voisi pienen summan kuukaudessa rahaa laittaa, kuin sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen.

Edellinen Seuraava