Valjaat ja kärryt on tilattu

"Sen verran olen kokeillut jo varsaa ajaa, että vaikutti melko kiikkerältä peliltä."
Mikko Mäntyniemi
Henna Virkkunen kertoo blogissaan taipaleestaan hevosten kanssa. Menossa on mukana myös suomenhevostamma Sillan Valpuri.

Olin tosi paljon väärässä. Ja hyvä niin. Arvioin näet vuosi sitten koronakriisin iskiessä päälle, että hevosala tulee kärsimään tästä isosti. Hevoselinkeino kun on perinteisesti ollut sektori, joka elää voimakkaasti talouden suhdanteiden mukana.

Näin ei kuitenkaan ole tällä kertaa käynyt. Alahan on monin paikoin lähtenyt suorastaan uuteen lentoon. Etätyöt ja sosiaalisten kontaktien rajoittaminen on tuonut uutta ja vanhaa väkeä tallipihoille. Moni on lähtenyt toteuttamaan pitkäaikaista unelmaansa hevosharrastuksesta tai palannut uudelleen rakkaan vanhan lajinsa pariin.

Hevosen kanssa voi nauttia ulkoilmasta ja luonnosta, turva- ja turpavälit säilyttäen. Koronapandemian tuoman epävarmuuden keskellä iso eläin jo pelkällä olemuksellaan tuo monelle tarpeellista lohtua ja turvaa.

Ratsastuskouluista valtakunnallisesti kolmannes ja Uudellamaalla jopa puolet raportoi kuluneen vuoden vaikuttaneen liiketoimintaansa positiivisesti. Yli viidennes oli hankkinut jo lisää hevosia, kertoo hevosalan osaamiskeskus Hippoliksen alan yrittäjille tekemä kysely. Toisaalta on myös hevosalan yrityksiä joille viime vuosi tiesi pitkää miinusmerkkiä. Erityisesti ravipuolen talouteen viime kevään kahden kuukauden kilpailutauko teki miljoonien loven. Siitä on kuitenkin jotenkin sitkuteltu taas eteenpäin.

Ehkä isoin yllätys itselleni on ollut hevoskauppa. Ajattelin että se nyt tyssää ensimmäisenä. Hevonen on kuitenkin kohtuullisen iso investointi, ei välttämättä ostohinnan, mutta ylläpitokulujen vuoksi.

Mutta mitä vielä. Kriisin tullessa loppuivat kaupasta ensin vessapaperi ja makaroni, sen jälkeen koiranpennut, kesämökit, veneet, hevoset, polkupyörät, sukset ja luistimet. Ratsupuolella hevosista on ollut suorastaan pulaa, ja myös ravipuolella kauppa käy. Suomenhevosvarsoja syntyi viime kesänä pitkästä aikaa ennätysmäärä ja senkin jälkeen kaikkien rotujen astutuskausi näyttäisi jatkuneen kohtuullisen vilkkaana. Tämä tietää hyvää tulevaan.

Myös itselleni koronavuosi toi hevoset vahvasti takaisin elämääni. Nuoruudessani hevoset olivat käytännössä elämäni tärkein sisältö ja työuranikin aloitin tallilla. Opintojen jälkeen politiikka vei kuitenkin mennessään ja hevoshommissa oli parinkymmenen vuoden tauko.

Nelikymppisenä ostin itselleni kyllä synttärilahjaksi suomenhevosvarsan, mutta kaikki nämä vuodet se on ollut ravitallilla täysihoidossa. Jatkuvan reissutyön vuoksi olen harvoin päässyt tammaa katsomaan.

Nyt vanhaan rakkaaseen hevosharrastukseen onkin taas yllättäen aikaa. Euroopan parlamentti siirtyi viime keväänä etätyöhön ja jokaviikkoinen reissaaminen Brysselin ja Strasbourgin välillä jäi tauolle. Nyt pääsenkin kotitoimistosta käymään tallilla monta kertaa viikossa, ja voi kuinka hienoa se on! Tämän monella tapaa varsin raskaan pandemiavuoden aikana hevoset ovat tuoneet elämääni uskomattoman paljon iloa. Työpäivän jälkeen kun pääsee rapsuttelemaan tallille vähän hevosen harjaa, kyllä siinä kaikki murheet unohtuvat.

Ravitaustaisen tammani Valpurin opetin satulaan, ja olen saanut nauttia sen kanssa Suomen upeasta luonnosta yhteisillä maastolenkeillä kesähelteillä ja paukkupakkasilla. Nyt tamma on siirtynyt mammalomalle varsaa odottelemaan, mutta itselläni on jo uusi haaste edessä: ravitreenarin ura. Valpurin kaksivuotiaaksi kääntynyt tammavarsa Topeliina on nimittäin opetettu ajolle. Nyt minun olisi määrä pitää sen ajorutiineja yllä ja rakentaa pohjaa kunnes se siirtyy ammattivalmentajalle. Ihan tukka nousee pystyyn kun sitä ajattelenkin.

Itse olen taustaltani esteratsastaja, joten tämä on nyt aivan uusi aluevaltaus. Äiti jo patistaa ajamaan raviajokortin, mutta tuskin tässä ihan niin pitkälle mennään. Valjaat ja kärryt on kuitenkin tilattu ja tänä viikonloppuna pitäisi päästä uusia vermeitä hevosella testailemaan. Sen verran olen kokeillut jo varsaa ajaa, että vaikutti melko kiikkerältä peliltä. Pitäkää peukkuja!

Henna Virkkunen

Kirjoittaja on europarlamentaarikko ja Suomen Hevosenomistajien Keskusliiton puheenjohtaja