Hevonen edellä, vaikka heikoille jäille

"Ravilähetykset ja studiot pyörivät pääosin - tai ainakin liikaa - pelaamisen ympärillä."
Jari Rauhamäen albumi
Jari Rauhamäki uskoo, että hevosesta on moneen, kenties jopa koulutuspolitiikan suunnan muuttamiseen.

Pidän itseäni hevosmiehenä, vaikka tuskin saan hevosta enää valjaisiin. Joskus, kauan sitten, olen senkin taidon osannut. Taidon puute on sittenkin pieni, elän ja hengitän hevosta, olen aina hengittänyt.

Isäni oli ravimies, kotona oli hevosia. Olen kasvanut Eino "Taata" Lammisen naapurustossa, pikkupoikana taputtanut legendaarista Vilperiä, nähnyt Ego Boyn voittavan Elitloppetin, tuntenut kuninkuusravien ainutlaatuisen tunnelman yli 50 kertaa. 2000-luvulla löysin tieni tammikuiseen Pariisiin.

Olen myynyt totolappuja Kokemäen kesäraveissa, tehnyt ravilehteä, kuvannut tuhansia hevosia. Olen pelannut totoa, voittanut ja hävinnyt, niin kuin kaikki muutkin siihen vihkiytyneet.

Tyttären harrastuksen myötä olen tutustunut myös ratsastukseen, käynyt ratsastustalleilla ja -kilpailussa. Asiantuntija en edelleenkään ole, mutta ainakin erotan nykyään kouluratsastuksen esteratsastuksesta. Hevonen on upea eläin niissäkin ympyröissä.

Hevosia omistan turkasen vähän, vain pienen siivun yhdestä, mutta sitäkin rakkaammasta luontokappaleesta mainiossa hevoskimpassa. Minulle siinä on juuri nyt tarpeeksi. Maallisen mammonan tavoittelu sikseen, jaettu ilo ja elämykset riittävät.

Aikanaan toimittajana ollessani seurasin syrjäsilmällä myös "ravipolitiikkaa", mitä se sitten tarkoittaakaan. Sitä en täysin koskaan ymmärtänyt, kenties ei ollut tarkoituskaan. Hyvin olen ilmankin pärjännyt.

Raveja seuraan edelleen, mutta harvakseltaan. Vuoden kohokohtia ovat kesäravit. Loviisasta on tullut minulle uusi Kokemäki. Vain grillatut broilerit ja niiden paistamisen tuoksu puuttuvat. Riihimäelle voin mennä pelkästään Eilan lettujen takia. Olen siis paitsi hevosmies myös kulinaristi.

Ravit ja niiden seuraaminen ovat vuosien varrella muuttuneet. Tieto kulkee verkossa, television tuijottelu on korvannut raviradan aidalla notkumisen. Osa nuoren polven valmentajista esiintyy ja käyttää ahkerasti sosiaalista mediaa. Heille nostan hattua.

TV:n ravistudio on tämän päivän tallikahvio. Mielikuvani ravistudioista on - anteeksi vaan - voittopuolisesti tympeä. Siellä kaltaiseni harvatukkaiset miehet kiistelevät siitä, että onko lähdön 6 viitossuosikin peliprosentti seitsemän oikea, vai pitäisikö sen olla 9. Ketä kiinnostaa?

Ravilähetykset ja studiot pyörivät pääosin - tai ainakin liikaa - pelaamisen ympärillä. Toton grafiikoista ei maallikko ymmärrä mitään, niiden avaaminen jää sisäpiirihuumorin ja omien pelinäkemysten esittämisen jalkoihin. Hevosista ja niiden takana olevista ihmisistä toki puhutaan, mutta sittenkin sivulauseessa.

Aina samat naamat, likipitäen samat jutut, ei oikein tunnu enää omalta jutulta. Huomaan vaihtavani viikko viikolta kanavaa yhä herkemmin. Onneksi kesä on edessä. Jos Luoja suo ja korona hellittää, kukaties pääsen taas katsomoon ja tallikahvioon, perusasioiden ja hevosten äärelle.

Vajaat 14 vuotta sitten vaihdoin alaa. Toimittajasta tuli viestinnän ja yhteiskuntavaikuttamisen sekatyömies, politrukki, lobbari, ihan miten vaan. Ammatti ja työt vaihtuivat, rakkaus hevoseen ei kadonnut.

Eduskunnassa työskennellessäni hevosesta tuli minulle mieluisa yhteistyökumppani. Vein muutaman kerran politiikan toimittajia Vermon raveihin. Osa oli raveissa ensimmäistä kertaa. Ennakkoluulot - jos niitä oli - karisivat viimeistään tallialueella.

Raviradalla luotu konsepti toimi. Käytävällä seisova hevonen ja vieressä mukavia jutteleva Serkamon Antti sulattivat kyynisimmänkin toimittajan sydämen. Antista en tiedä, mutta hevosta oli vaikea vastustaa.

Insinööriliitossa kumppanuus hevosen kanssa on saanut uusia, kaupallisia sävyjä. Viime vuonna yhteistyö Seinäjoen kuninkuusravien kanssa jäi vähän koronan jalkoihin, mutta tulevana kesänä yritämme uudelleen.

Tällä viikolla kerroimme yhteistyöstä Helsinki International Horse Show´n kanssa. Kumppanuus on mielenkiintoinen ja sillä on tarkoitus. Haemme hevosesta vetoapua yhden liitolle tärkeän tavoitteen saavuttamiseen.

Yhteistyön tavoite on innostaa tulevia opintojaan miettiviä tyttöjä insinööriopintojen pariin. Tyttöjen osuus tekniikan alan opiskelijoista on alle viidennes. Se on aivan liian vähän, suomalaisen koulutuksen ja elinkeinoelämän heikko kohta.

Yhteistyö Horse Show´n kanssa on mielestäni kohderyhmäajattelua parhaimmillaan. Luotamme asiassamme hevoseen, sen vetovoimaan. Hevosesta on moneen, kenties jopa koulutuspolitiikan suunnan muuttamiseen.

Kirjoittaja Jari Rauhamäki on Insinööriliiton viestintäpäällikkö ja Insinööri-lehden päätoimittaja, jonka elämässä hevosella on aina ollut paikkansa. Provosoi ja provosoituu, jälkimmäistä onneksi harvemmin.