Xpress on ajankuvan tuote

Urheilun katsojat ovat tottuneet äärimmäisen hyvin toteutettuihin TV-lähetyksiin. Sen tekeminen maksaa, kirjoittaa Kaj Närhinen.

Koronarajoitusten hellittäessä on yleisö taas päässyt paikanpäälle raveihin niin Suomessa kuin Ruotsissa. Mikä on luonnollisesti otettu hyvillä mielin vastaan raviharrastajien parissa. Mutta tavallisilla raveilla ei ainakaan Ruotsissa ole maata järisyttävää vetovoimaa yleisömäärillä mitattuna. Pelivaihdoilla mitattuna raviurheilulla menee Ruotsissa silti mukavasti.

Karrikoiden voi todeta, että Ruotsissa raviurheilu on pärjännyt hyvin ilman yleisöä. Suuri osa ravipäivistä ajettiin jo ennen koronaa melko tyhjille katsomoille. Näin on tehty pitemmän aikaa. Tätä taustaa vastaan korona-ajan yleisöttömyys ei ollut kovinkaan suuri muutos.

Hevospeleistä vastaava peliyhtiö ATG haluaa kokeilla Xpress-konseptia perjantai-illan raveissa Ruotsissa syksyn aikana. Vajaan kahden tunnin V64-peli tiukataan tuntiin, kun kohdelähdöt jakautuvat kahdelle raviradalle. Kaikki eivät ota uudistusta vastaan ilman mutinoina.

Raviurheilun tulonmuodostus eroaa radikaalisti Suomen ja Ruotsin välillä. Siinä missä Suomessa ravipelit saavat kiinteän prosentin Veikkauksen tuotonjaon kokonaispotista ruotsalainen raviurheilu on täysin riippuvainen ATG:n pelimyynnin kehityksestä.

Ravi- ja laukkaurheilun keskusjärjestöjen omistaman peliyhtiön tehtävänä on tulouttaa mahdollisimman paljon rahaa alalle. Tulovirtojen myönteinen kehitys raviurheilulle on ATG:n vastuulla. Kaikki muu raviurheiluun liittyvä on karkeasti sanottuna raviratojen vastuulla. Mutta ilman ATG:lta tulevaa rahaa olisi vaikea järjestää raveja.

Suomessa en ole vieraillut Magic Monday-raveissa, mutta Solvallassa on koettu useampi V86 Xpress-ravitapahtuma paikan päällä. Älkää ymmärtäkö väärin. Mielestäni ravitapahtuma ei asiakaskokemuksena eroa paljoa, vaikka kaikki kahdeksan V86-kohdetta ravattaisiin samalla radalla.

Niin Suomessa kuin Ruotsissa kahden radan konseptia on kritisoitu juuri asiakaskokemuksen sekavuudesta. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa yksi fakta: Solvallan keskiviikon kävijämäärät eivät olleet positiivisessa nosteessa ennen Xpress-peliin siirtymistä.

Ravien negatiivisiin yleisömääriin on luonnollisesti monta syytä. Paluuta entisiin yleisömäärin tavallisissa raveissa ei ole. Ei raviurheilun seuraaminen ole vähentynyt, päinvastoin. Se tapahtuu niin Suomessa ja eritoten Ruotsissa yhä enenevissä määrin ruudun kautta. Se kehitys meidän on hyväksyttävä.

Kun ihmiset haluavat seurata raveja ruudun kautta, on viikon pääravien TV-lähetykseen panostettava. Ikuisuuskysymys maasta riippumatta on kuinka paljon TV-lähetys saa maksaa. On hyvä muistaa yksi asia: urheilun katsojat ovat tottuneet äärimmäisen hyvin toteutettuihin TV-lähetyksiin. Sen tekeminen maksaa. Varmasti lähetyksiä voisi tehdä pienemmillä resursseillakin. Mutta missä menee kipuraja? Kuinka kiehtovaa olisi katsoa huippujääkiekko-ottelua yhdellä kameralla kuvattuna, ilman asiantuntija kommentaattoria ja väliajalla kuunneltaisiin kovaäänisistä hallimusiikkia?

Ravien suurtapahtumat tarvitsevat luonnollisesti paikan päällä olevan yleisön. Ilman yleisöä Elitloppetin tunnelma jää valjuksi tavalliselle TV-katsojalle.

Puhuttaessa muista raveista on hyvä miettiä, kuinka suuria ovat katsojamäärät esimerkiksi kakkosdivarin jalkapallo-ottelussa. Niinpä. Kuitenkin tavallisten ravien katsojille on tarjottava hintalaatu suhteeltaan asiallinen palvelutaso raviradalla. Niiden, jotka paikan päälle tulevat, on koettava itsensä tervetulleeksi arki-iltanakin.

Jos raviurheilu haluaa pysyä mukana yhtenä seuratuimmista lajeista sekä Suomessa että Ruotsissa, on meidän pystyttävä sopeutumaan muuttuvaan kuluttajakäyttäytymiseen.