Tarkoitustaan suurempi oikeudenkäynti

"Vastakkain on ravivalmennusta ammatikseen harjoittavan henkilön ravikilpailusääntöjen mukainen asema suhteessa hänen yksilölliseen asemaansa Suomen lain edessä", kirjoittaa Janne Ekholm blogissaan.
Elina Paavola
Blogissa pohditaan, miten ravikilpailusäännöt ja laki suhtautuvat toisiinsa.

Willow Pride antoi positiivisen dopingnäytteen toukokuisessa kilpailussaan. Näytteestä löytyi vähäinen määrä mefaanihappoa, jota käytetään ainesosana Ponstan Forte -kipulääkkeessä. Ponstan Fortea ei ole käytetty vuosiin ainakaan ravihevosille. Vastuuvalmentaja Markku Nieminen sai ravikilpailusääntöjen mukaisena rangaistuksena kuukauden kilpailukiellon, 3 000 euron sakon ja Willow Priden 10 000 euron palkinnon maksu jäädytettiin.

Tämä kirjoitus lähtee oletuksesta, että elantonsa raviurheilusta saava kokenut valmentaja ei varmasti riskeeraa omaa uraa ja suojattinsa mahdollisuuksia lääkitsemällä suojattiaan kielletyllä lääkeaineella, jolla ei ole edes kilpailusuoritusta parantavaa vaikutusta. Suurkilpailun suosikkina todennäköisyys testiin joutumiselle on jo etukäteen erittäin suuri.

Markku Nieminen valitti rangaistuksesta ravikilpailutuomioistuimeen, joka ymmärrettävästi piti tuomion ennallaan. Ravikilpailutuomioistuin käsitteli annettua rangaistusta ravikilpailusääntöjen kautta, eikä rangaistuksessa ollut tätä taustaa vastaan mitään väärää. Tuomio oli asteikon alapäästä, koska tahallista edun tavoittelua ei ollut syytä epäillä edes alkuperäistä rangaistusta antaessa. Näytteenotossa ei ollut epäselvyyksiä ja rangaistukselle oli perusteltu pohja.

Ravikilpailutuomioistuimen pidettyä rangaistus ennallaan Markku Nieminen nostaa julkisuudessa olevien tietojen perusteella tänään siviilikanteen Suomen Hipposta vastaan. ”Tavallisessa elämässä” ei tuomioita anneta ilman näyttöjä. Kukaan ei ole varmuudella nähnyt valmentajan lääkitsevän suojattiaan, tai kuullut hänen ohjeistavan ketään tekemään niin. Nyt keskiössä on todennäköisesti ravikilpailusäännöissä määritellyn valmentajan vastuun kohtuullisuus:

Voiko ravikilpailusäännöt vaatia vastuuvalmentajaa kantamaan kaiken vastuun hevosensa hyvinvoinnista, kun ravikilpailuihin osallistuminen käytännössä edellyttää hevosen altistumista kohtaamisille, joita valmentaja, tai hänen valtuuttamansa henkilöt eivät voi täydellisesti valvoa?

Tähän olisi maallikkona helppo vastata kielteisesti, mutta eläinurheilun eettinen perusta vaatii eläimestä vastuussa oleville tahoille korostetun suurta vastuuta, tai lajin olemassaolon oikeutus on kyseenalaistettavissa. Jonkun on aina kannettava vastuu eläimen hyvinvoinnista ja se ei voi olla organisaatio, vaan oikeustoimihenkilö.

Suomen Hippoksen ravikilpailusäännöt ovat minun käsitykseni mukaan yhden maailman edistyksellisimmistä. Niiden jatkuvassa kehitystyössä on myös tehty yhteistyötä ja harmonisointia erityisesti Ruotsin, mutta myös Euroopan Raviunionin kanssa. Minulla on myös käsitys, että niistä on otettu mallia myös muihin eläinurheiluihin.

Minun mielestäni tulevassa oikeudenkäynnissä ei ole kyse pelkästään Willow Priden palkinnosta, tai Markku Niemisestä. Vastakkain on ravivalmennusta ammatikseen harjoittavan henkilön ravikilpailusääntöjen mukainen asema suhteessa hänen yksilölliseen asemaansa Suomen lain edessä.

Inhimillisesti olisi reilua, että kukaan ei joutuisi rangaistuksi ilman suoraa näyttöä omasta syyllisyydestä, mutta voiko näin tapahtua ilman eläinurheilun eettisen perustan perusteellista horjuttamista?

Otsikkoa toistaen. Tarkoitustaan suurempi oikeudenkäynti.