Päätöksenteossa on välillä hyvä antaa uudelle energialle mahdollisuus

"Niin Suomessa kuin Ruotsissa haikaillaan julkisesti nuorten päätöksentekijöiden perään. Halutaan nuoria mukaan päätöksentekoon lähes toimialasta riippumatta. Onko todellisuus kuitenkaan sen kaltainen?"
Elina Paavola
Kaj Närhinen pohtii blogissaan raviurheilun päätöksentekoa ja vastuunkantoa.

Viime päivinä sekä suomalaisessa että ruotsalaisessa raviurheilussa on tihkunut ilmoituksia tärkeissä luottamustoimissa olleiden henkilöiden jättäytymisestä sivuun omasta tahdostaan. Ruotsissa keskusjärjestön puheenjohtajana viimeiset neljä vuotta toiminut Marjaana Alaviuhkola ilmoitti jäävänsä sivuun ravipolitiikan luottamustoimista. Suomessa Vermon puheenjohtaja Juha Lyytinen jättäytyi syrjään seuraavalta toimikaudelta.

Yhteistä kummankin raskaan sarjan ravipoliitikon päätökselle oli tarjota uusille henkilöille mahdollisuus tarttua päätöksentekoon. Saada uusia ideoita ja energiaa päätöksentekoon. Raviurheilun keskusjärjestön puheenjohtajan rooli on tietysti kuluttavampi kuin yksittäisen raviradan. Yhdistyksestä riippumatta puheenjohtaja on kuitenkin loppupelissä se, joka antaa kasvot ulospäin yhdistykselle sekä kantaa vastuun.

Mitä vaikutusvaltaisemman yhdistyksen puheenjohtaja olet, sitä enemmän sinun on oltava valmis ottamaan vastaan niin kritiikkiä kuin myös antaa lausuntoja medialle kaikesta järjestön tai yhdistyksen toimintaan liittyvästä. Jossakin vaiheessa jokaisen jaksamisen mitta täyttyy. Elämässä pitääkin olla myös muuta sisältöä kuin luottamustoimien hoitaminen kelloon katsomatta.

Marjaana Alaviuhkola nosti esiin yhden tärkeän elementin hallitustyöskentelystä. Hallitustyöskentely on Marjaana Alaviuhkolan mukaan joukkuepeliä. Mielestäni oikein hyvin todettu. Sillä oli kyse minkä tahansa alan yhdistyksestä, on hallituksen tärkein tehtävä edistää yhdistyksen parasta yhdessä toimien.

Hallituksen sujuva yhteispeli on kaiken perusta. Hallituksen jäsenten vaihtuessa tulisi uusien tulokkaiden päästä sujuvasti sisään hallitustyöskentelyyn. Hallituksessa jatkavilla on perehdyttämisessä tärkeä rooli. Todellisuudessa tämä ei aina toimi parhaalla tavalla. Usein vanhat piintyneet tavat toimia hallituksessa pysyvät voimissaan henkilöstövaihdoksista huolimatta. Hyvin toimivaa hallitustyöskentelyä ei pidä muuttaa. On kuitenkin osattava mukautua ympäröivän yhteiskunnan muutokseen.

Niin Suomessa kuin Ruotsissa haikaillaan julkisesti nuorten päätöksentekijöiden perään. Halutaan nuoria mukaan päätöksentekoon lähes toimialasta riippumatta. Onko todellisuus kuitenkaan sen kaltainen? Ei ole helppo astella parikymppisenä aikuisiän kynnyksellä olevana sisään hallituksen kokoukseen. Miten tuoda uutta virtaa päätöksentekoon ollessasi nuori ja tarjotessasi uutta tuoreehkoa näkökulmaa päätöksentekoon. Ei päätöksentekokulttuurin muutoshaluttomuus yksin selitä nuorten haluttomuutta hallitustyöskentelyyn. Muttei se myöskään lisää hallitustyöskentelyn vetovoimaa nuorten silmissä.

Kokemuksella on tärkeä merkitys päätöksenteossa. Luonnollisesti päätöksentekijöiden joukossa on oltava konkareita. Harva meistä on kuitenkin niin korvaamaton päättäjänä, ettei voisi antaa tilaa uusille ideoille ja energialle. Hallittu uudistuminen on hyvä tie jokaisen toimialan kukoistukseen.