Yhdeksän pisteen runko

"Laadukkaan hevosjalostuksen ja kasvatuksen kannalta näyttelyillä on iso merkitys. Siksi kasvattajia ja hevosenomistajia pitäisi innostaa paljon laajemmin lähtemään mukaan."
Merja Ahola-Turpeinen
2-vuotiaalla Topeliinalla oli jännä päivä, kun käytiin Killerin raviradalla varsanäyttelyssä. Omistajalta parhaan esittäjän palkinto meni taas kerran sivu suun

Näin se on taas varsanomistajan vuoden kohokohta ohi. Nimittäin varsanäyttelyt. Olen innokas varsanäyttelyssä kävijä. Viime vuosi olikin tympeä, kun koronan takia näyttelyt laajasti peruttiin. Myös takavuosina näyttely jäi kerran meikäläiseltä harmittavasti väliin, kun nykyinen emätammani, silloinen 2-vuotias pääsi kesälaitumella lihomaan sellaiseksi tynnyriksi ettei sitä voinut mihinkään viedä. Mutta muutoin olen sitä mieltä, että varsan kanssa mennään näyttelyyn joka vuosi 3-vuotiaaksi asti.

Se on hyvää harjoitusta ulkomaailmaan: lastaukset, kuljetukset ja vieraassa paikassa toimiminen tulevat nuorelle hevoselle tutuksi. Samalla saa varsansa rakenteesta ja liikkeistä asiantuntevien tuomareiden arvion. Hampaat ja kaviot tarkistetaan ja hevonen mitataan.

Viimeiset päivät ennen näyttelyyn menoa ovat tietenkin hermoja raastavia. Juuri silloin alkaa sadekeli, varsan poskeen tulee syylä, takapuoleen rupi ja turpaan vekki. Omakin selkä menee niin jumiin, että parhaan esittäjän palkinto näyttää menevän taas kerran sivu suun. Varulta suihkutan varsan häntään niin paljon kiilloketta, että tuomari yllättyy myöhemmin mittauspaikalla yrittäessään ottaa hännästä kiinni. Ei se pysy kädessä.

Hippoksen tilastojen mukaan näyttelyissä käy noin 800 tammaa ja varsaa vuosittain. Mukana ovat lämminverijuoksijat ja kaikki suomenhevoset. Suomenhevosissa ratsusuunnan osuus täälläkin on kasvanut. Ratsuihmiset ovat aktiivisia harrastajia joka rintamalla.

Laadukkaan hevosjalostuksen ja kasvatuksen kannalta näyttelyillä on iso merkitys. Siksi kasvattajia ja hevosenomistajia pitäisi innostaa paljon laajemmin lähtemään mukaan. Näyttelypaikkakuntien karsiminen ja korkeat maksut eivät kuitenkaan tue tätä suuntausta. Näyttelymaksun vielä ymmärtää, mutta jos hevosensa liikkeet haluaa esittää näyttelyssä kärryillä ajaen, on maksettava koko vuoden kilpailuvakuutus 76 euroa. Se on aika kallis pieti yhdestä pyöräyksestä radalla, ellei starttaaminen ole muutoin hevoselle vielä ajankohtaista. Useimmissa lajeissa tällaiset tilanteet on ratkaistu edullisella kertalisenssillä. Toivottavasti Hippos saa tämän asian ensi vuonna kuntoon.

Tosin kuten Hippoksen Minna muistuttaa, varsojen pisteitä tarkasteltaessa ei voida sanoa että ajaen esittäminen toisi aina parhaat liikepisteet. Vaikka periaatteessa ravista saa lennokkaamman kärryistä ajaen kuin hevosen vierellä juosten, voi näyttelytilanteen tuoma jännitys tehdä omat tepposensa varsan liikkumiseen. Ja käynti kärryjen kanssa se voikin vasta köpötystä olla.

Näin kävi ainakin meidän tiimille tänä syksynä. Kun kyseessä oli ensimmäinen oma kasvattini ja ensimmäinen ajohevoseni, halusin tietenkin päästä ajamaan sillä näyttelyssä radalle. Vaikka ratsastanut olen paljon, en ole ikinä ennen ajanut raviradalla ja ensimmäinen kerta se oli myös hevoselle. Oli iloinen yllätys kuinka reippaasti ja rohkeasti 2-vuotias lähti heti kiertämään rataa. Ei se säikkynyt yhtään mainoksia tai vastaantulevia hevosia. Mutta kuski oli kyllä surkea. Ajoin tuomariston edessä pätkät niin varovasti ja hitaasti, että hevonen sai turhan huonot pisteet.

Mutta muutoin näyttely oli taas kerran upea elämys. Varsan päivä raviradalla sujui mukavasti, kun vuotta vanhempi tallikaveri Likka oli mukana henkisenä tukena. Saatiin hyvät arviot, rungosta 9, jaloista 8,5, kakkospalkinto ja paljon kokemusta ja iloista mieltä. Ensi vuodelle pitää kyllä kuskin vielä petrata omaa suoritustaan. Ja silloinhan meillä on varmaan matkassa mukana tämän kesäinen orivarsakin.

Henna Virkkunen