Protektionismi vie harvoin asioita eteenpäin kummallakaan puolella rajaa

"Kun Pohjoismaat pystyvät tekemään yhteistyötä lähes kaikilla muilla yhteiskunnan aloilla, ei luulisi olevan vaikeata 2020-luvulla saada aikaiseksi yhteisiä kylmäverilähtöjä", kirjoittaa Kaj Närhinen.

Rajat ylittävä yhteistyö vai raja-aitojen vahvistaminen oman asiansa suojelemiseksi? Tästä on kaikessa lyhykäisyydessään kyse kylmäveristen ja suomenhevosten kilpailumahdollisuuksien kehittämiseksi yli pohjoismaisten rajojen.

Tuorein ulostulo kylmäveriset vs. suomenhevoset asiassa nähtiin kuluneella viikolla. Suomen Hippoksen hallitus tiedotti kokouksensa jälkeen ohjeistavansa kilpailutoimistoa tekemään esityksen kylmäveristen kilpailutoiminnan rajoittamisesta.

Uutinen: ”Mikäli tuonnin kasvu jatkuu samansuuntaisena, se voi heikentää kasvattajien intoa kasvattaa suomenhevosia”, Kari Eriksson kommentoi kylmäverisille harkittavia kilpailurajoituksia

Ja kas, myrsky raviurheilukuplassa oli puhjennut.

Ei vedetä kuitenkaan liian suuria johtopäätöksiä asiasta. Emme ole nähneet raviurheilun ja hevoskasvatuksen keskusjärjestön kilpailutoimiston esitystä asiasta. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, on ajateltu suljettavan vähemmän ansainneiden lähdöt kylmäverisiltä.

Tämä kuulosti aluksi loogiselle ratkaisulle. Alemmissa sarjoissahan on yleensä enemmän hevosia tarjolla, ja niissä ei tarvita kylmäveristen tarjoamaa vetoapua lähtöjen kasaamiseksi.

Aloin kuitenkin epäilemään tällaisen rajoituksen loogisuutta. Ensiksikään vähän ansainneita kylmäverisiä ei ole juurikaan hankittu Suomeen. Toisekseen nuorten- ja tammasarjat sekä ikäluokkakilpailut on jo rajoitettu suomenhevosille Suomessa.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan Hippos voisi asettaa alempiin sarjoihin etusijan karsinassa suomenhevosille. Näin ollen suomenhevosille tarjottaisiin hyvät kilpailumahdollisuudet.

Onko suomenhevosväen pelkona kuitenkin varhaiskypsien kylmäverivarsojen menestyvän suomalaisissa nollasarjoissa? Näin ei tule käymään. On vaikea nähdä hyvällä kylmäverisellä kilpailtavan tavallisissa suomalaisissa alasarjoissa. Hyvällä kylmäverivarsalla on hyvät mahdollisuudet tienata asiallinen voittosumma uran ensimmäisistä kilpailuista Ruotsin puolella.

Suurelta osin kivenä kengässä on suomenhevosten kilpailumahdollisuuksien rajallisuus muissa Pohjoismaissa.

Etenkin ruotsalaisten kylmäveri-ihmisten on vaikea hyväksyä kilpailuiden avaamista suomenhevosille. Tavallisissa rahasarjoissa suomenhevoset ovat kovemman rutiininsa takia ruotsalaisia virkaveljiään edellä.

Ruotsissa kylmäverijärjestö Sleipnerillä on melko suuri valta kulisseissa kylmäveriasioista päätettäessä. Sleipnerin on pyrittävä ajamaan jäsenistönsä tahtoa.

Norjalaiset kylmäveriaktiivit kilpailevat menestyksekkäästi Ruotsin puolella. Paremmat palkinnot ajavat norjalaiset liikkeelle.

Vaikka norjalaisten menestys välillä aiheuttaakin mutinaa ruotsalaisten harrastajien keskuudessa, muistavat ruotsalaiset realiteetin, ettei ilman norjalaisia osallistujia kylmäverilähtöjä olisi välttämättä samassa laajuudessa tarjolla. Rajat ylittävää yhteistyötä tarvitaan maasta riippumatta.

Loppujen lopuksi ei kyse ole kuin yhteisestä tahtotilasta koko pohjoismaisen kylmäveriyhteisön sisällä.

Nuorten lähdöt ja ikäluokkalähdöt rajataan Suomessa sekä Ruotsi-Norja akselilla kotimaiselle rodulle. Kuten olen ennenkin ehdottannut, asetetaan 20 tai 40 metrin takamatka suomenhevosille Ruotsissa johonkin tiettyyn kruunurajaan saakka.

Se ei ole ylitsepääsemätön asia, mikäli kumpikin osapuoli istuisi ilman suuria tunteita neuvottelupöytään. Kyse ei ole kuitenkaan kuin lähtöjen avaamisesta, ei jalostusyhteistyöstä.

Kun Pohjoismaat pystyvät tekemään yhteistyötä lähes kaikilla muilla yhteiskunnan aloilla, ei luulisi olevan vaikeata 2020-luvulla saada aikaiseksi yhteisiä kylmäverilähtöjä.

Kaj Närhinen

Kirjoittaja on MT Ravinetin avustaja.