Valmentajan oppitunti numero yksi: Hanki riittävästi säärisuojateippiä - MT Blogit - Maaseudun Tulevaisuus
Edellinen

Valmentajan oppitunti numero yksi: Hanki riittävästi säärisuojateippiä

Jalkapallokausi alkaa kesäkuun puolivälissä. Myös vitosdivari.

Nythän se myrkyn lykkäsi! Minähän olen tällä kaudella alasarja­jalkapallojoukkueen valmentaja. Palautui mieleen, kun Pallo­liitolta tuli ilmoitus sarjan alkamisesta kesäkuun puolivälissä.

Jalkapalloilijoille pari viimeistä kuukautta on ollut epäaikaa. Kun toiminta on ollut tauolla, on valmennushommakin ollut poissa ajatuksista.

Nyt on kuukausi aikaa viimeistellä pelikirja, miettiä peli­paikat, paimentaa pelaajia, harkita erikoistilanteet, luoda pelisuunnitelmia... Vastustajien tutkiminen nyt jää, kun ei ole videoita tai harjoituspeleistä tietoa.

Onneksi valmentamisen tärkein apuväline säärisuojateippi on hallussa.

Normaalikeväänä jalkapallon rytmi Suomessa on oivallinen. Kansainvälisten sarjojen ratkaisuhetket yhdistettynä ulko­harjoitusten alkamiseen, pelien odotuksiin ja kevään etenemiseen nostavat tunnelmaa hienosti. Tänä talvena vielä odotus kesän EM-kisoista toi lisää jalkapallokutinaa roppakaupalla. Mutta nyt kevät oli outo.

Kauden myöhäisessä alkamisessa on jotain myönteistäkin. Normaalisti pelit alkavat heti kun kevät herättää ajatukset jalkapalloon. Peruskuntokausi jää lyhyeksi tai väliin kokonaan. Nyt on ollut aikaa valmistautua ja moni onkin harjoitellut hyvin. Ajan lisäksi kannustimena on ollut tilanteen toivottomuus. Voivottelu riittää, nyt lenkille, ajateltiin.

Arvelen joukkueen olevan takavuosien kunnossa. Noin viisi vuotta sitten käänsimme monet pelit viimeisellä vartilla. Vastustaja yksinkertaisesti katkesi kyydissä. Kunto testataan vielä cooper-testillä.

Uutta on, että vitosdivaria pelataan heinäkuussa. Sitä ei ole koskaan tehty, vaikka se säältään on tietty parasta aikaa. Jalkapallo ei ole koskaan uskaltanut testata vetovoimaansa kesälomia ja mökkeilyä vastaan. Mikä on voinut olla viisasta, mutta nythän se heinäkuussa nähdään.

Aivan kylmiltään en valmentajaksi lähde. Noin seitsemän vuotta sitten olin harrastejääpallojoukkueen valmentaja kaksi kautta. Niistä kokemuksista ammensin talven harjoitussarjaan ja pelit menivät hyvin. Eteenpäin mentiin ja voittokin tuli.

Opin, että komentoja pitää olla vähän ja niiden on oltava yksinkertaisia. Hämmästyttävää kyllä, osaa niistä toteutimme jo toisessa pelissä hienosti joukkueena. Osa pelaajista oli kuunnellut ja päättelin sen johtuvan merkittävästä joukkueen­johdon järjestämästä uudistuksesta. Pukuhuoneessa oli riittävästi säärisuojateippiä.

Totesin seuraavassa pelipalaverissa, että pelaajan vastaanottokyky katoaa välittömästi, jos pukeutuminen keskeytyy teipin hapuiluun. Jos teippiä on tarjolla, pukeminen sujuu ja palaveri soljuu keskeyttämättä. Samalla menee oppi kaaliin.

Lisäksi kyse on yksinkertaisesta perustarpeesta. Vaikka kuinka olisi nerokas taktiikka ja täysin lyömätön peli­suunnitelma, ovat ne merkityksettömiä säärisuojateipin puuttumisen aiheuttaman tyytymättömyyden rinnalla.

Hiiteen kaljat ja saunaillat ja muut valmennuksen perustyökalut. Teippiä riittää, sen lupaan.

Edellinen