Urheiluseurat eivät tarvitse rahaa, vaan apua ja kunnan omistamia liikuntapaikkoja - MT Blogit - Maaseudun Tulevaisuus
Edellinen

Urheiluseurat eivät tarvitse rahaa, vaan apua ja kunnan omistamia liikuntapaikkoja

Yleinen uimahalli ja tekonurmikenttä ovat yhteiskunnalle edullisimpia investointeja.

Lähetin tänään sähköpostia Palloliitolle pienestä asiasta. Jalkapallopelissä maali oli merkattu väärälle pelaajalle ja pyysin korjausta. Puolen tunnin kuluttua tuli vastaus ja virhe oli korjattu.

Pieni asia maailmassa, mutta iso meille jalkapalloharrastajille. Jos joku luulee, että vitosdivari on niin mitätön sarja, että siellä suhtaudutaan maalintekemiseen välinpitämättömästi, on väärässä. Tästäkin maalista pelaaja oli jo kolmesti sanonut minulle.

Itselleni sattui joku tilapäinen mielenhäiriö viime pelissä ja tempasin keskikentältä vastapalloon. Pallo lähti laakana ja painui ylänurkkaan. Matkaa oli yli 30 metriä. Maali on niin harvinaista herkkua, että tällaista huippuhetkeä takuu varmasti muistellaan eläkkeellä. Ja sitten internetistä kaivetaan tilastohistoria ja siellä se on. Minun pieni mutta ikuisesti pysyvä merkki suomalaisen jalkapallon historiassa.

Palloliiton nopea palvelu on tärkeä apu seuralle. Sitä kautta hoituvat myös ottelu- ja pelaajasiirrot, tuomarit ja kentät suit sait. Yhdellä joukkueen kohtuullisella kausimaksulla saa monenlaisia palveluja.

Sunnuntai-iltaisin meitä potkii harjoituksissa välillä viisi, välillä kaksikymmentä pelaajaa kolmesta joukkueesta. Määrällä ei ole niin väliä, sillä kaupungin vuoro on edullinen, 20 euroa tunti.

Kohta tulee syksy ja harrastukset. Samalla alkaa laulu siitä, miten harrastaminen on kallista ja kustannukset nousevat. Kai se on kallista, koska monessa lajissa ei enää ole tarjolla kunnan ylläpitämiä kenttiä ja saleja.

Helsingin kaupungilla on suuri joukko erilaisia urheilukenttiä ja -halleja, mutta uusia rakennetaan vain yksityisellä rahalla. Vanhoja kenttiä liisataan seuroille. Pyysimme kaupungin omistamalta, seuralle ulkoistetulta kentältä vuoroa puolen päivän turnaukseen. Hinta 600 euroa. Futsalin treenivuoromme yksityisellä maksaa 99 euroa tunti. Se on halvin mitä tiedän.

Korona-aikaan kaupunki tarjosi seuroille lisätukea. Se oli hyvä hetki miettiä omaa toimintaa. Totesin, että emme tee lisärahalla mitään. Sen sijaan jos vakaan liiton rakenne tai julkiset kentät katoaisivat, loppuisivat myös pelit. Niiden ansiosta vapaaehtoisen seurajohdon työmäärä pysyy järkevänä ja kustannukset alhaisena.

Jos kausimaksut nousevat, nousevat odotukset. Rahalle odotetaan vastinetta ja toiminnan pitää olla monipuolista. Se lisää vapaaehtoisten seuratoimijoiden taakkaa. Kierre jatkuu ja lopulta valmennuksen pitää olla ammattimaista. Jäljelle jäävät ne, jotka haluavat harrastaa tosissaan.

Ainoa keino pitää harrastamisen kynnys alhaalla, on pitää hinta edullisena ja toiminta kevyenä. Se ei onnistu ilman kuntien ylläpitämiä urheilupaikkoja, joihin pääsee myös ilman seuratoimintaa.

Uudenmaan vitosdivarissa pelaa muuten ainakin 1 500 palloilijaa. Divareita ja sarjoja on vaikka kuinka paljon ja kaupungin ylläpitämät kentät ovat joka ilta täynnä.

Toivottavasti tällaisen kulttuurin ylläpitämiseen riittää viisautta kapitalismin valtaamassa urheilukulttuurissa. Kyllä ammattiurheilukin vetää massoja ja vetoaa tunteisiin. Erona on, että alasarjoissa saa liikuntaa, katsomossa ei.

Edellinen