Ei kautta ilman ­maalia

Tärkeintä on, että tulee paikkoja. Ja paikkoja tuli!

Vastaavan otsikon olen kirjoittanut varmaan ennenkin, mutta ei se mitään. Se on jälleen ajankohtainen, sillä palloa potkittiin taas koko kesä ja minä osuin maaliin.

Ei kautta ilman maalia, on yleensä vanhenevan puolustuspelaajan yhteenveto kaudesta. Sen tarkoitus on kertoa, että minäkin vielä pärjään ja rimpuilen mukana. Toisaalta ala­kerran pelaajat sillä hieman vähättelevät koppavia hyökkääjiä, kyllä mekin osataan.

Tarkkaan ottaen tein peleissä kaksi maalia. Toisessa tempaisin puolihätäilevän laukauksen, koska ehdin ensimmäisenä palloon, mutta en ehtinyt kunnolla tähtäämään. Toisessa ehkä tähtäsin, mutta maalissa sekin oli jo ennen kuin ehdin tilannetta tarkasti havainnoimaan.

Toinen tärkeä jalkapallolausahdus on: tärkeintä on, että tulee paikkoja. Se sanotaan hyökkääjille, joita halutaan lohduttaa paikkojen tuhlailun jälkeen. Jos ei tulisi edes maalipaikkoja, olisi tilanne todella huono. Kun aikasi yrität, niin lopulta sinäkin osut.

Tällä kaudella myönteistä oli, että paikkoja tuli. Maaleja niistä tilanteista ei tullut, vaikka olin monta kertaa nokikkain maalivahdin kanssa.

Taustalla on pitkä historia maalivahdin pelipaikalta. Siinä hommassa on tehtävänä valmistella maalivahtitoveria peliin tai treeneihin. Parasta lämmittelyä on laukoa sopivia ulottuville tulevia palloja. Käytännössä siis laukoa maalivahtia päin. Jos sitä on tehnyt 15 vuotta ja tuhansia kertoja keskittynyt vain saamaan pallon mahdollisimman keskelle maalia, onko ihme jos sama ajatus on selkäytimessä myös pelatessa.

Itse asiassa viimeisen pelin alla veistelimme veskarin kanssa, että nyt on laukaus kohdistettu hienosti keskelle maalia. Potkin lämmittelylaukauksia ja melkein jokainen noin kahdesta­kymmenestä osui maalivahdin syliin. Erinomaisia vetoja.

No totta kai pelissä pelimme nero näki liikkeeni ja syötti juoksulinjalle. Kirahvimainen toppari huohotti selkäpuolella, mutta sain palloon läheltä maalia hyvän osuman suorasta juoksusta. Tietenkin aivan päin maalivahtia!

Jälleen kerran jouduin toteamaan, että on ne maalintekijät erikseen. Osun kyllä kulmaan kun muistan tähdätä. Mutta kun juuri siihen ei ole aikaa. Tähtäämistä pitää miettiä, kun laukauksen pitäisi lähteä automaattisesti. Tähtääminen on niin hidasta, että maalivahti näkee sen kuin laivan kääntymisen.

Taidan hyväksyä osani. Maalivahdin luonne, puolustajan sielu ja purkavan topparin tähtäys, niistä pelini muodostuu. Tehköön muut maalit, kunhan kerran kaudessa osun.

Ja tärkeintähän on, että paikkoja tulee.