Jos riittävän etelästä katsoo, pohjoinen voi alkaa Porista ja arktinen Vaasan korkeudelta

Miksi Vaasan imago on kesäinen, kun vastarannalla Uumaja mainostaa arktisia elämyksiä? Vastausta voi etsiä naapurimaiden erilaisesta maantieteestä.
Sanne Katainen
Jos joku sanoo "pohjoinen", hän ei välttämättä tarkoita samaa kuin vastapuoli.

Ilmansuunnat opetellaan jo alakoulussa, mutta kun niiden mausteeksi lisätään sanojan oma käsitys jonkin paikan sijainnista, soppa on valmis. Annan esimerkin: eräs tuntemani pääkaupunkiseutulainen sanoi käyneensä ”pohjoisessa uimassa”, kun hän oli käynyt pulahtamassa mereen Porin Yyterissä.

Kun vastaavasti olin itse aikanaan yhden kesän töissä Päijät-Hämeessä, olin mielestäni suhteellisen idässä. Mutta eihän esimerkiksi pohjoiskarjalainen kuuna päivänä mieltäisi Lahden seutua Itä-Suomeksi.

Olen matkailualan opinnoissani joutunut pohtimaan paljon termejä ”pohjoinen” ja ”arktinen”. Näistä termeistä jälkimmäiselle on sentään tarjolla eri tieteenalojen sanakirjamääritelmiä. Arktisena voidaan pitää esimerkiksi napapiirin pohjoispuolisia alueita tai alueita, joissa jokaisen kuukauden keskilämpötila jää alle 10 asteen myös kesällä.

Pohjoisen määrittely onkin kinkkisempää, sillä paljon riippuu tietenkin sanojan omasta sijainnista ja kyseisen maan muusta maantieteestä. Minua huvittaa suunnattomasti esimerkiksi, että Visit Sweden markkinoi Uumajaa samassa yhteydessä kuin Ruotsin tuntureita, toisin sanoen osana Pohjois-Ruotsia. Viime vuonna osallistuin kurssille, jossa Uumajan arktisuutta pohdittiin viikon ajan lukuisista näkökulmista.

Merenkurkun toisella puolella sijaitsee Vaasa, joka ei ikimaailmassa väittäisi olevansa arktinen kaupunki. Vaasan kaupungin viimevuotisen imagotutkimuksen mukaan Vaasaan yhdistetään erityisesti sellaisia sanoja kuin ”kesäkaupunki” ja ”aurinko”, ja kaksi kesää kyseisessä kaupungissa viettäneenä olen ehdottomasti samaa mieltä. Muistelen edelleen lämmöllä, miten Vaasassa muutaman kilometrin säteellä pääsi viidelle hiekkarannalle.

Miksi ihmeessä vastarannan kaupungeista toisella on arktinen ja pohjoinen imago, toisella kesäinen ja merellinen? Vastauksia on monia, mutta niitä voi etsiä kummankin maan muusta maantieteestä.

Ruotsi alkaa viitisen leveyspiiriä etelämpää kuin Suomi, mutta Suomi jatkuu pidemmälle pohjoiseen. Toisin sanoen Uumajan korkeudella on enää noin kolmasosa Ruotsia jäljellä pohjoiseen päin, mutta Vaasan korkeudella matkaa pohjoiseen on vielä noin kaksi kolmasosaa Suomen pituudesta.

Toista selittävää tekijää varten pitää katsoa Suomen ja Ruotsin aluejakoa. Pohjanmaan maakunta on merenrantaa myötäilevä luikero länsirannikolla, kun taas Västerbottenin (Länsipohjan) lääni, jossa Uumaja sijaitsee, jatkuu aina Skandien vuoristoon asti. Västerbottenin alueella voi siis törmätä myös poroihin, vaikka vastarannalla Pohjanmaan rannikolla poroa näkee korkeintaan kaupan pakastealtaassa.

Vaasan matkailumainokset siis sisältävät aurinkorantakuvia samalla, kun Uumaja mainostaa revontulia. Merenkurkun kaupunkien matkailullinen identiteettiero on kuitenkin todennäköisesti ollut herttaisen yhdentekevä muista maanosista tulleille matkailijoille. Suurelle osalle Pohjoismaiden ulkopuolisista ihmisistä sekä Uumaja että Vaasa ovat pohjoisia kaupunkeja.

Tutustuin viime vuosikymmenellä moniin vaihto-opiskelijoihin, jotka halusivat kokea arktisen talven tai nähdä revontulia. Mutta missä he olivatkaan vaihdossa? Tampereella.

Itse en ikimaailmassa väittäisi Tamperetta miksikään lumitalvien ja revontulien mekaksi, mutta kukaan vaihto-opiskelija ei valittanut Pirkanmaan talviolosuhteista. Jos ei ole ennen nähnyt jäätä muualla kuin pakastimessa ja kuvissa, jäätynyt Näsijärvi ja viiden sentin lumikerros tarjosivat huikeat puitteet arktisille elämyksille.

Tai ainakin riittävän arktisille elämyksille.