Jos matkustaminen jonnekin on liian myöhäistä, kannattaa kysyä, miksi niin on

Tulevaisuus näyttää, alkaako korona rapauttaa myös kävijöiden puutteesta kärsiviä matkailukohteita.
Viimevuotiset ulkomaanmatkat ja tuhansia ihmisiä keränneet tapatumat tuntuvat korona-aikaan uskomattomilta.

Termi ”before it´s too late”, eli “ennen kuin on liian myöhäistä” on matkailumainoksissa hämmentävä lausahdus.

Jos jotain kehotetaan käymään katsomassa, ennen kuin sen näkeminen on liian myöhäistä, lienee syytä pysähtyä. Kysymys kuuluu, miksi kyseisen asian näkeminen on pian liian myöhäistä.

Joskus syynä ovat luonnonvoimat. Esimerkiksi Maltalla asuessani kuulin, että kannattaa käydä katsomassa Azure Window -nimistä kivimuodostelmaa, ennen kuin se sortuu mereen. Neuvo oli sinänsä hyvä, sillä vähän yli vuosi Maltalta lähtöni jälkeen nähtävyys tosiaan katosi yhtenä myrsky-yönä murusina Välimereen.

Viime talvena, aikana ennen koronaa, kuulin, että monet Lappiin suuntaavat ulkomaiset matkailijat haluavat kokea arktisen talven, ennen kuin arktinen kylmyys on vain loskainen muisto. Australiassa kuulin kehotuksen käydä näkemässä Ison valliriutan värikkäät korallit, ennen kuin lämpenevä merivesi vaalentaa ja tappaa ne.

Kukaan ei tiedä, milloin kyseisten ilmiöiden näkeminen ja kokeminen on liian myöhäistä. Ristiriita piilee kuitenkin siinä, kuinka paljon lisääntyvä matkailu on osaltaan vaikuttanut ilmastonmuutokseen ja näin ollen edistänyt erilaisten luonnonilmiöiden ja -ihmeiden katoamista.

Korona on tuonut oman lusikkansa soppaan, ja tulevaisuus näyttää, millaista vaikutusta koronalla loppujen lopuksi on matkailuun. Toistaiseksi keskustelu on pyörinyt vähentyneissä matkailijamäärissä ja sen aiheuttamissa lomautuksissa, irtisanomisissa ja konkursseissa matkailualalla, mutta kerrannaisvaikutuksia on varmasti luvassa.

Mikä on esimerkiksi miljoonien historiallisten rakennusten ja muiden kohteiden kohtalo ympäri maailmaa? Kun matkailijoita ei ole, ei ole myöskään entisenlaista kassavirtaa, mikä taas vaikuttaa siihen, onko korjauksiin ja muihin juokseviin kuluihin varaa. Aika näyttää, alkavatko ikoniset maamerkit rapautua rahanpuutteessa.

Eräs tuttuni pohti muutama vuosi sitten, kannattaako lähteä Dohaan yleisurheilun MM-kisoihin vuonna 2019 vai Tokion olympialaisiin vuonna 2020, ja päätyi valitsemaan Tokion. Nyt hän pohtii, uskalletaanko esimerkiksi Tokion olympialaisia tai jalkapallon EM-kisoja pitää vielä ensi vuonnakaan.

Myönnän, että sain itseni vastikään kiinni ”ennen kuin on liian myöhäistä” -ajattelusta. Kun katselin reissukuvia viime vuodelta, mielessäni kävi, että onneksi tuli tehtyä yksi pitkä reissu silloin. Koronaa tuskin kukaan osasi vielä viime vuonna kuvitella, mutta jos olisin jättänyt kyseisen seitsemän maan matkan vuotta myöhemmäksi, olisi ollut liian myöhäistä. Korona olisi jo ehtinyt sulkea valtioiden rajat.