Erä

Hylje on metsästäjälle suurriistaa, kalastajalle kiusankappale – saalista ei niin vain saada, sillä pyyntiolosuhteet ovat haastavat

Metsästäjät innostuivat hylkeen­pyyntiin. Pyyntikiintiöt ovat heidän mielestään mitättömiä hylkeiden määrään verrattuna.
Maija Partanen
Harmaahylje eli halli on suurin Itämeren hylkeistä. Urokset voivat painaa lähes 300 kiloa ja olla yli kaksi metriä pitkiä. Naaraat painavat vajaat 200 kiloa ja ovat kaksi metriä pitkiä.

Alumiinivalmisteinen moottori­vene kolistelee jäiden seassa Oulun edustan merialueella. Keväisille hylkeenpyyntivesille navigoivat lumikuosiin ja karvalakkeihin pukeutuneet 24-vuotiaat oululaismetsästäjät Petteri Uhlbäck ja Tomi Leinonen.

Lämpimistä tamineista huolimatta merituuli tunkeutuu luihin ja ytimiin, vaikka aurinko porottaa täydeltä terältä.

”Pitää varautua siihen, ettei mereltä pääse takaisin samana päivänä. Myrsky voi yllättää. Tuulen mukana liikkuva jää voi sulkea paluureitin”, Uhlbäck varoittelee hyljejäille aikovia.

Nuorukaiset jahtaavat täpläturkkista itämerennorppaa, joka on eri otus kuin Saimaassa elävä rauhoitettu saimaannorppa.

Itämerennorppa on elinvoimainen laji. Se on saimaalaista serkkuaan huomattavasti suurempi ja viiksetkin ovat lyhyemmät.

Norppa on arka eläin, jota pitää lähestyä huomaamatta. Matka ja tuuli vaikuttavat luodin lentorataan, ja molempien arviointi on hankalaa jäälakeudella. Metsästäjät käyttävät etäisyys- ja tuulimittareita osumapisteen määrittelyssä.

”Jäälautat, joilla metsästäjä ja hylje ovat, keinuvat merenkäynnissä. Jäällä on railoja, reikiä sekä vettä, joka helposti kastelee ajopuulla hyljettä lähestyvän metsästäjän”, Uhlbäck kuvailee hylkeenpyynnin haasteita.

Osuma-alue eli norpan pää on hieman tennispalloa suurempi ja siihen on osuttava 200–300 metrin päästä. Myös kaularankaosuma jättää norpan niille sijoilleen.

Norpat kokoontuvat Perä­meren pohjoisrantojen kevätjäille tuhat­päisinä laumoina. Alkukesästä Perämeren pohjukkaan saapuvat lohiparvia seuraavat harmaahylkeet eli hallit.

Hylkeet ovat varsin pitkäikäisiä, eikä 30-vuotias ole harvinainen. Yksilömäärän arvioidaan kasvavan noin viisi prosenttia vuodessa.

Perämeri on itämerennorpan tärkein elinalue, lajin kanta-­arvio on noin 20 000 yksilöä. Harmaahylkeiden määräksi arvioidaan Itämerellä 38 000 yksilöä.

Kannat voivat olla suurempiakin, sillä kaikkia hylkeitä ei havaita lentolaskennoissa.

Hallilla on 1 050 yksilön kaatokiintiö, Merenkurkun–Perämeren alueella saa kaataa 350 yksilöä. Itämerennorpan pyyntilupamäärä on 325 yksilöä.

Hyljetuotteita ei saa myydä, eikä kauppakielto kannusta metsästämään.

”Nahkasta saisi komeita karvalakkeja ja kintaita, mutta omaan käyttöön niitä ei tarvita kovin monia.”

Leinonen ja Uhlbäck innostuivat vaativaan hylkeenpyyntiin kolme vuotta sitten. Tähän mennessä miesten saaliiksi on jäänyt 17 itämerennorppaa. Hylkeiden metsästyskausi alkoi huhtikuun 16. päivä ja se kestää vuoden loppuun.

Kari Lindholm
Ajopuu on hylkeenpyytäjien kulkuväline jäällä.
Lue lisää

Runsastunut norppakanta karkottaa kalat ja kalastajat Perämereltä

Itämerennorppia saaliiksi 95, pyyntilupametsästys järjestettiin monen vuoden tauon jälkeen

Avustus ei ruuhkauta rannikon hyljejahtia

Hylkeen erottaminen jäältä vaatii harjaantunutta silmää – Ikiaikainen pyyntikulttuuri elpyy pikkuhiljaa