Erä

Aarre: Vaellusreissut yhdistävät ja luovat ainutlaatuisia muistoja – ”Huipulla tuuli niin, että posket lepattivat, ei voinut kuin nauraa!”

Syksyisin Lapissa vaeltava Aarteen päätoimittaja Mari Ikonen kertoo unohtumattomista vaelluskokemuksistaan ja antaa vinkkinsä onnistuneeseen patikkamatkaan.
Tuomo Kesäläinen
"Pidämme päivämatkat maltillisina. Viisitoista kilometriäkin tuntuu, kun se koostuu kivisistä ylä- ja alamäistä. Kävelysauvoista on iloa", kirjoittaa Mari Ikonen.

Kallen, Eevan, Hannun ja minun innokkaasti odottaman ruskaretken ajankohdaksi on vakiintunut käytännön syistä syyskuun kolmas viikko. Ruskahuipun kannalta se on viikkoa liian myöhään, mutta ruska ei ole meille ainoa syy lähteä vaeltamaan reppu selässä Lapin tuntureille. Toki keltaisina loistavat koivunlehdet ja kirkkaanpunainen varvikko ovat piste i:n päälle, jos tuuri käy.

Kaikenlaista säätä on vuosien varrella saatu niskaan auringonpaisteesta sankkaan sumuun, vesisateeseen, räntään sekä lumimyrskyyn, joka iski päälle Kiilopään portaissa. Huipulla tuuli niin että posket lepattivat, ei voinut kuin nauraa.

Vahvasti keski-ikäisessä seurueessamme on kahden kerroksen väkeä: aviovuosiensa myötä hieman pulskistuneet mutta edelleen varsin hyväkuntoiset miehet, ja sitten me enemmän tai vähemmän klesat naiset.

Selvästi painavammista rinkoistaan huolimatta serkukset Hannu ja Kalle tarpovat polkua ylös pitkin askelin samalla vilkkaasti rupatellen ja kiskovat huomaamattaan kaulaa jälkijoukkoon. Välillä he pysähtyvät odottamaan naisväkeään, edelleen vilkkaasti rupatellen, ja jatkavat matkaa juuri kun olemme saamaisillamme heidät kiinni. Tästä on joskus tullut sanomista.

Reissuillamme olen monta kertaa ihaillut Eevan käytännöllisyyttä ja sitkeyttä, Hannun suunnistus- ja erätaitoja ja Kallen karhunvoimia. Itse taidan olla se porukan lyhytpinnainen. Varsinkin kahvinpuutetta kestän erittäin huonosti. Toisaalta muut muistelevat edelleen loputonta kikatuskohtaustani Härkäkosken tuvalla. Nauroin silkasta onnesta, kun olin saanut vaelluskengät jaloista ja päässyt lavitsalle makuuasentoon.

Porukkana meillä on pitkä yhteinen historia, Kallella ja Hannulla koko elämän mittainen. Silti nämä 2010-luvun vaellusreissut ovat tuoneet ainutlaatuisia muistoja.

Vastoinkäymiset yhdistävät. Liian painavat kantamukset ja vettä valuvat vaatteet. Se, kun kiukkuinen kippari heitti meidät ulos Malla-laivasta. Se, kun hiiret söivät eväät Morgamojan Kultalan vuokratuvassa, tai se, kun minä liukastuin rakkakivikossa, päädyin rinkkani päälle selälleni avuttomana kuin kilpikonna ja Kalle tuli kiskomaan minut ylös.

Lue Aarteen jutusta lisää Marin vaellusmuistoista. Millaisia ovat olleet parhaat vaelluselämykset? Mitä vinkkejä hän antaa keski-ikäisille vaeltajille?

Lue lisää

Aarre: 54-vuotta metsurina työskennellyt Jaakko Pessinen kuntoutuu nyt sairauskohtauksesta – ”Terveyden arvon ymmärtää kokonaan vasta sitten, kun sen on menettänyt”

Lappi saanee ensilumen viikonloppuna

Virallista ensilunta odotetaan Suomeen viikonloppuna

Osa koululaisista viettää nyt syyslomaviikkoa – THL muistuttelee koronaturvallisuudesta