Erä

Kyllä metsä ruokkii, mutta pelkkä pyssy ei pidä metsästäjää ruuassa

Ei ole valkoista pöytäliinaa, eikä tismalleen oikein temperoitua viiniä, mutta improvisaatiolla, luovuudella ja kaukoviisaalla ennakkovalmistelulla pystyy eräolosuhteissakin syömään herroiksi.
Eräpäiväkirjasta
Suurten kuusten alta löytyi oranssi aarre.

Pojilla oli itseluottamus kohdillaan. Ja kauhea kiire yökalaan.

Kun äiti huolehti voileipiä kalamiesten reppuun, tämä torjuttiin yhteen ääneen: ”Kyllä metsä miehen ruokkii!”

Sinne katosivat jokivarteen koltiaiset virvelit kädessä ja tyhjä reppu selässä. Oppirahat lankesivat maksuun ennen aamua.

Kun syksyn kostea metsä on hiljainen ja tyhjä linnuista, metsästäjän tarkkaavaisuus katoaa ja ajatus karkaa harharetkille. Kulkija alkaa muistella nuoruuden opettavaista kalareissua, vaikka pitäisi kaikki aistit äärimmilleen pingotettuina kytätä elonmerkkejä luontokappaleista.

Tuntitolkulla koillismaalaisen korven ryteikköjä talsiessa ja upottavien soiden reunoja tarpoessa nälkä voimistuu ja reaktiokyky heikkenee. Ei olo puolukoilla ja mustikoilla pysyvästi kohene, vaikka niitä kaksin käsin suuhun lappaa.

Kun riekkotokka sitten viimein pyrähtää siivilleen, väsyneet metsästäjät pystyvät vain ällistelemään tumput suorina valkoruskeiden lintujen vilistystä pensaikon taakse.

Kuuden tunnin jahtipäivään mahtui vain yksi puolentoista sekunnin mittainen hetki, jolloin olisi pitänyt pystyä ampumaan nopeasti ja tarkasti.

”Tehhäänpä tulet”, Sari ehdottaa ja kolistelee jo kirveellä tervaskantoa, jota metsäpalo näyttää noenneen kauan sitten. Kohta roihuaa nuotio ja mustakylkinen pakki killuu oranssien liekkien päällä.

Topi kaivaa repusta muovipussin, jossa on kipene eilistä hirvihöystöä. Se kaadetaan pakin kanteen ja nostetaan nuotion lämpöön.

Kun on pojankoltiaisena viettänyt sudennälkäisen yön jokivarressa ilman ruokaa tai edes suolaa tikkuahveniin, ei enää ikinä lähde metsään ilman evästä.

Aluksi riitti makkarapaketti ja kahvipöönät. Sitten sattui samoille tulille italialainen retkiseurue, joka kaivoi kirkkaanvärisistä repuistaan pastat, parmesaanit, ilmakuivatut kinkut ja loihti niistä viiden tähden gourmet-aterian aivan kateellisten alkuasukkaiden silmien edessä.

Lamppu syttyi umpiluussa: eräreissullakin voi syödä hyvin ja maastossa herkutella riistalla, jonka itse on pyytänyt. Ei ole valkoista pöytäliinaa, eikä tismalleen oikein temperoitua viiniä, mutta improvisaatiolla, luovuudella ja kaukoviisaalla ennakkovalmistelulla pystyy eräolosuhteissakin syömään herroiksi.

Topin esivalmistettu hirvihöystö kulki pakastettuna auton takakontissa 850 kilometriä pääkaupunkiseudulta metsätien päässä nököttävälle kämpälle ja liittyi jahtiporukan muiden herkkujen seuraan. Viikon mittaan kamiinan päällä lämpenivät pyypiiras, Tex Mex -teeri, peurapasta ja vorschmack.

Hyvä valmistautuminen varmistaa eräreissun makuelämykset, vaikka saalista ei tulisikaan.

Nyt ovat hirvihöystön rippeet ajautuneet nuotion loimuun pakinkanteen, josta ne on lämmityksen jälkeen hyvä haarukoida tukevan kokojyväsämpylän väliin ja nauttia sysimustan römpsäkahvin kanssa.

Santsikupin ääressä Sarin seitsenkierteistä dynamiittipullaa mutustaessa ajautuu luontevasti muistelemaan edellisten vuosien ruokalistoja ja riehakkaita rosvopaistibileitä. Syntyy konsensus, että jahtireissun korkein motiivi saattaakin lopun perin olla kunnon eväs.

Kesäisellä kalareissulla saalis on herkullisimmillaan, kun sen kokkaa miltei saman tien. Harrit ainakin on syytä hoidella pois kuleksimasta viivyttelemättä. Harjukselle ominainen hieno, timjamin aromi haihtuu kalasta parissa tunnissa. Kätevä konsti on sujauttaa kalat savustuspussiin ja haarukoida kypsinä ohrarieskan päälle. Perhokalastajan pizza, prego!

Nuotio hiipuu. Nivelet rutisten metsästäjät kömpivät pystyyn ja päättävät kulkea vielä yhden lupaavan puronvarren ennen kämpälle kääntymistä. Sieltä lähti viime vuonna koppelo.

Vaan eipä lähde nyt. Suurten kuusten alla on hiljaista ja hämärää kuin peikkometsässä. Siksi kulkijoilla ei ole vaikeuksia huomata kymmeniä kantarelleja, jotka hohtavat puron varressa kuin sirkuksen valot. Halleluja!

Muutamassa minuutissa kerätään lakit ja taskut täyteen ruhtinaallista sienisaalista. Ei ole epäselvää, mitä edellissyksynä Virosta saadut hanhentäkät saavat kyytipojikseen illallisella.

Juttu perustuu kirjoittajan eräpäiväkirjamerkintöihin.

Lue lisää

Hauki on helppo saada koukkuun – mutta sitten vaikeudet vasta alkavatkin

Erämaa opettaa: Ensin pitää olla aika kurjaa ennen kuin voi olla vähänkään mukavaa

Metsojahti Vienan Karjalassa vaati yhden moottorikelkan ja höyryävän hien

Jahtikauden alku kuuluu ja näkyy