Erä

Lokkiparvet paljastavat kudulle nousevat kuoreet – "Sellainen periaate on ollut, että kuoretta en syö"

Joensuussa elvytettiin Pielisjoen kuoreen kutupyyntiperinnettä.
Lari Lievonen
Seppo Ratilainen (vas.), Joni-Matti Kusmin, Samuli Mönkkönen ja Juha Niemivirta olivat pyytämässä kuoretta heti vapun jälkeen maanantaina Joensuun keskustassa Pielisjoen varrella.

Viikko vapusta alkaa kuore nousta Pielisjokeen kutemaan. Tänä vuonna oltiin hieman edellä vanhan kansan aikataulua, sillä lipot ja liipit täyttyivät kuoreista jo puolitoista viikkoa sitten.

Entisaikoina aivan Joensuun keskustassa Pielisjoella tapahtuva kuoreen kutu oli suuri kansanjuhla. Kalastajia oli jopa sata ja muuta väkeä parveili sankoin joukoin paikalla.

Nyt on ollut hiljaisempaa jo pitkään, kunnes tänä keväänä Sanaratas ry järjesti kuorekarnevaalin toukokuun ensimmäisellä viikolla. Miten sanataidekasvatusta tukeva ja kehittävä järjestö liittyy kuoreen kutupyyntiin?

Yhdistyksen puolesta karnevaalin järjestämisestä vastuussa ollut Topi Linjama kertoo, että tavoitteena on kerätä kuoreeseen liittyvää muistitietoa, tallettaa kulttuurihistoriaa ja elvyttää perinnettä.

Karnevaalin ohjelmaan kuului asiantuntijaluento kuoreesta sekä iltatapahtumat kudun alettua. Tapahtumaa rahoittivat Euroopan sosiaalirahasto, Joensuun kaupunki ja Etelä-Savon ely-keskus.

Iltatapahtumien suosio yllätti Linjaman. ”Täällä on käynyt kolmena iltana yhteensä neljäsataa ihmistä. Heillä on ollut mahdollisuus maistaa keittiömestarin valmistamaa kuoretta, valmistaa oma lippo ja kertoa omakohtaisia tietoja sekä tarinoita kuoreesta.”

Kuin tilauksesta tarinointiin osallistuu Kimmo Martikainen, joka kertoo olleensa ensimmäisen kerran mukana kuoreen liippimisessä isänsä kanssa 70 vuotta sitten.

Tarinointia kuunnellessa selviää muun muassa, että syntyjään kontiolahtelainen Martikainen puhuu nimenomaan liippimisestä ja pyyntiväline on liippi. Lippo ja lippoaminen ovat hänen mielestään Oulun seudulla asuvien puhetta.

Liippi tai lippo on yksinkertaisimmillaan pitkän varren päässä oleva haavi. Hyvään paikkaan kun sattuu, pyyntivälineeksi kelpaa vaikka keittiösiivilä.

Pyyntimuodon ideana on kuljettaa pyyntivälinettä virtapaikoissa myötävirtaan. Kun isot kuoreparvet uivat vastavirtaan kudulle, ne päätyvät saaliiksi.

Pielisjokeen kudulle nousevaa kuoretta on tutkittu vain vähän. 1990-luvulla Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos teki tutkimusta. Silloin havaittiin muun muassa, että kalat ovat keskimäärin alle 10-senttisiä ja kudulle nousu alkoi veden lämpötilan ollessa 6,5 astetta.

Päivällä kalat eivät liiku, vaan vasta pimeän tullen. Kutunousu kestää muutamia päiviä.

Martikainen harmittelee jättäneensä oman liippinsä mökille. ”Varressa on mittaa kuusi metriä ja haavin vanteen halkaisija lähes metrin.”

Kertoopa hän jonkun pyytäneen aikoinaan puroon kutemaan noussutta kuoretta suoraan säkkiin.

”On sitä kuoretta tullut pyydettyä vuosikymmenten saatossa varmaan 5 000 kiloa. Mutta sellainen periaate on ollut, että kuoretta en syö.”

Mies kuitenkin lipsuu periaatteestaan kuorekarnevaalissa ja kehuu kalan makua erinomaiseksi. Yksin hän ei toki ole tuhansia kiloja kuoretta liippinyt vaan on ollut mukana kalastusporukassa, joka on pyytänyt kuoretta myyntiin.

Kuoretta myytiin etenkin pohjoiskarjalaisille turkistarhoille. Hinnan laskiessa hiipui myös kalastusinto.

”Kotona kuoretta kuivattiin heinäladon pärekatolla ja syötettiin sioille sekä myöhemmin myös kirjolohille. Kun ei enää ollut pärekattoista heinälatoa, kala kuivattiin pressun päällä.”

Muistaapa Martikainen vielä ajat, jolloin pitkäsiimapyynti oli sallittua Höytiäisellä ja täkykaloina olivat kuoreet.

Kuore

  • Kuore on rasvaevällinen parvikala, joka elää vesistöjen syvänteissä. Se on kevät­kutuinen laji ja läheistä sukua lohikaloille. Osa kuore­kannoista on järvi- ja osa joki­kutuisia.
  • Kalat nousevat keväisin jokien ja purojen suualueille tai rantamatalikkoon kutemaan. Kudulle nousevia kuoreita kalastetaan varren päässä olevalla haavimaisella pyyntivälineellä. Pyydystä kutsutaan lipoksi tai liipiksi ja kalastusta lippoamiseksi tai liippimiseksi. Kalastusmuodolla on pitkät perinteet Suomessa.
  • Kuoreen liha on kiinteää ja valkoista, maku muistuttaa kuhaa. Kuore tunnetaan toisaalta myös kurkkua muistuttavasta hajusta ja kalastajat mielellään välttelevät sitä.
Lue lisää

Video: viiksekäs köriläs tarttui kalastusporukan verkkoon – Karppi pärjää Suomen oloissa, mutta lisääntymiseen sillä on liian kylmä

Tätä suomalaisempaa tuotetta on vaikea löytää: Villasukka on kulkenut ja muuntunut historiassa tarpeiden ja muotien mukaan

Pulinat pois ja pelastuspuku päälle

Veteen kalojen kutualustaksi upotettu kuusi on uusvanha keksintö – viime vuosina kututurojen teko on taas yleistynyt