Erä

Lukijalta: "Hirvieläinkantaa on leikattava nopeasti ja paljon – myös laki vaatii pikaisia muutoksia"

Peurajahti pitäisi vapauttaa luvista ja kantaa harventaa paikoin jopa 80 prosenttia, vaatii toimitusjohtaja Juha Ojala Maaseudun Tulevaisuuden yliössä.
"Yhä useammin metsänomistajat joutuvat aitaamaan istutusalat peuravahinkojen estämiseksi. Se ei ole halpaa hommaa."

Hirvieläinkannat ovat kasvaneet voimakkaasti viime vuosina. Etenkin valkohäntäpeuran kanta on päässyt kasvamaan suorastaan räjähdysmäisesti. Huippukannan alueella peurojen määrä on nyt 50–100 kappaletta tuhannella hehtaarilla ja paikoin jopa yli sata kappaletta, joka ylittää monin tavoin luonnon kestokyvyn.

Samalla peurakanta kasvaa koko maassa; maamme peurakanta on kolminkertaistunut alle kymmenessä vuodessa ja tihentymäalueet laajenevat. Myös kauriskannat ovat kasvaneet voimakkaasti. Riistahallinto ei ole pystynyt arvioimaan kehitystä – muun muassa hirvien talvikanta on jatkuvasti aliarvioitu.

Erityisesti peurojen aiheuttamat vahingot ovat mittavia: Liikennevahinkoja oli viime vuonna yli 7 400. Lisäksi maa- ja metsätalousvahingot ovat laajoja. Tiheän kannan alueella istutetut männyn taimet syödään heti istutusvuonna ja peltojen kasvustot parturoidaan keväin ja syksyin.

Yhä useammin metsänomistajat joutuvat aitaamaan istutusalat peuravahinkojen estämiseksi. Se ei ole halpaa hommaa. Hirvien vahingoittamia varttuneita männyntaimikkoja on jo noin neljännes niiden pinta-alasta. Vahinkoja tekevät sekä peurat että hirvet: peurat juuri istutetuille taimikoille ja hirvet varttuneille taimikoille.

Myös pelloilla tilanne on paikoin tukala. Etenkin vihannesviljelmät ovat suosittuja ruokamaita.

Peurakolarien määrä kasvoi viime vuonna yli kymmenen prosenttia, vaikka liikennemäärät vähenivät. Paikoitellen peuralaumoja on pelloilla kuin lehmiä ennen vanhaan. Tiheän peurakannan vaikutukset muihin riistaeläinkantoihin sekä kasvikuntaan ovat vielä kysymysmerkkejä.

Peuralaumoilla on selvästi havaittavia vaikutuksia alueen ekologiaan. Tiheä peurakanta vaikuttaa negatiivisesti muihin riistaeläinkantoihin. Sudet peuroista ilmeisesti hyötyvät. Susikannat ovat ennennäkemättömän vahvat juuri tiheiden peurakantojen alueilla. Susilaumojen reviirit ovat niillä aiemmin luultua pienempiä, koska ruokaa riittää.

Pelkästään peurojen aiheuttamat vahingot ovat ainakin 25–30 miljoonaa euroa vuosittain. Suomen Riistakeskuksen mukaan peuranmetsästyksen lihatuotto viime vuonna oli 2,3 miljoonaa kiloa. Vahingot lihakiloa kohden ovat siis 10–15 euroa. Kallista lihantuottoa, jossa maanomistajat ja autoilijat maksavat viulut.

Peurakantaa säädellään riistahallinnon myöntämillä pyyntiluvilla, joiden määrää on kasvatettu kannan kasvaessa. Viimeiset viisi vuotta riistahallinto on julistanut joka vuosi, että nyt kannan kasvu on saatu taittumaan. Näin ei ole tapahtunut, vaan kanta on kasvanut rajusti.

Riistahallinto kuuluttaa yhteistyön ja metsästyksen tehostamisen perään vuosi toisensa jälkeen. On jo nähty, ettei tilanne parane näillä lääkkeillä. Peurakannan hallinnassa on epäonnistuttu pahasti ja vahingot maanomistajille, yhteiskunnalle ja myös luonnolle ovat mittavia. Tarvitaan uusia lääkkeitä.

Mitä ne voisivat olla? Ensinnäkin peurojen syys- ja talviruokinta pitäisi saada hallintaan. Ruokintaa pitäisi toteuttaa maltillisesti ja vain houkutustarkoituksessa. Nyt porkkanoita, juurikasta, perunaa ja viljaa ajetaan kuormakaupalla maastoon koko syys- ja talvikauden. Ruokintapaikkoja on monin paikoin puolen kilometrin välein. Ruokaa siis riittää yllin kyllin.

Toiseksi peuranmetsästyksen luvanvaraisuus on näissä olosuhteissa turhaa. Etenkin tihentymäalueella kantaa pitäisi nopeasti leikata nykyisestä jopa 70–80 prosenttia. Tässä tilanteessa metsästysstrategian tavoitteena tulisi olla mahdollisimman suuri saalismäärä. Rajoitteet ovat tässä tilanteessa täysin turhia eikä lupamenettelyä tarvita.

Peurametsälle pitäisi voida mennä joustavasti aina, kun metsästysoikeuden haltijalla, siis useimmiten paikallisen metsästysseuran jäsenellä, on siihen aikaa. Nyt käytössä on lupamenettely, joka on toimiva, jos tavoitteena on kannan kasvu. Ei tässä tilanteessa.

Kolmanneksi alueellisten riistaneuvostojen kokoonpanoa tulisi muuttaa niin, että eri osapuolten kannat voidaan tasapuolisesti sovittaa yhteen. Nykykokoonpanolla maanomistajien ja muun yhteiskunnan tarpeet eivät painotu päätöksissä riittävästi.

Nopeita lakimuutoksia tarvitaan. Näitä on esitetty ja vaadittu jo vuosia. Tulokset vanhoilla lääkkeillä on nähty.

Itsekin olen useamman metsästysseuran jäsen ja luotan vahvasti niiden tehokkaaseen toimintaan, jos lainsäädäntö antaa siihen mahdollisuudet.

Haastavien tavoitteiden jakaminen seuroille alueellisten riistaneuvostojen keskustelujen tuloksena toimisi varmasti. Hirvieläinkantojen leikkaamisen jälkeen metsästyskin olisi paljon mielekkäämpää, kun riistan saanti ei ole pelkkää ”ampumista”, vaan vaatii metsästäjältä myös taitoa – eikä aina onnistukaan. Siinä on metsästyksen suola!

Juha Ojala

toimitusjohtaja

Nurmijärvi

Lue kaikki MT:n yliöt ja mielipidekirjoitukset

Lue lisää

Kaikkien lintujen metsästys on kielletty Salon tartuntavyöhykkeellä – katso kartalta tarkka sijainti

Katso videolta, mitä keminmaalainen metsästäjä miettii nykyisestä hirvijahdista – aikaisemmin matka passipaikalle oli pitkä taival

Hallinto-oikeus hylkäsi Luonnonsuojeluliiton valituksen Pirkanmaalle myönnetyistä karhuluvista – valittajat pettyivät oikeuden tulkintaan

Hirvieläimet aiheuttavat yhä enemmän liikenneonnettomuuksia – ihmisten loukkaantumiset ovat samalla vähentyneet joka vuosi viimeisen kahdeksan vuoden ajan