Erä

Aikainen aamuherätys ajokokeeseen on mieluisampi vaihtoehto kuin rilluttelu myöhään baarissa – metsästys ja kenneltoiminta ovat vieneet nuoren naisen mukanaan

Anni Hytti on valittu muun muassa kahdesti Kymi-Karjalan Ajokoirayhdistyksen nuoreksi ajokoiraharrastajaksi, viime vuonna Metsästäjäliiton Kymen piirin vuoden eränuoreksi ja Suomen Ajokoirajärjestön vuoden 2020 nuoreksi ajokoiraharrastajaksi.
Marja Seppala
Syksyllä Anni Hytti aloittaa Kaakonkulman 4H-yhdistyksen ja Vehkalahden–Haminan riistanhoitoyhdistyksen eräkerhon ohjaajana. Ehkä suomenajokoira Donkin pääsee kerhoon?

Nuorten saaminen metsästysharrastuksen pariin on haaste. Vielä vaikeampaa on saada nuoria metsästysseurojen johtokuntiin, hallituksiin ja eri jaostoihin.

Vain harvat nuoret pääsevät tai edes tarjoutuvat mukaan. Liian moni varttunut metsästäjä on rakastunut vallan kahvassa roikkumiseen ja katse ei enää yllä kovin pitkälle tulevaisuuteen.

Kouvolalainen, Haminasta lähtöisin oleva 19-vuotias Anni Hytti on poikkeuksellinen esimerkki nuoresta metsästäjästä, joka on aktiivinen sekä kennel- että metsästysseuratoiminnassa. Hän on Haminan Erämiesten puheenjohtaja, Suomen Ajokoirajärjestön nuorisotoimikunnan jäsen, Kymi-Karjalan Ajokoirayhdistyksen sihteeri ja ajokokeiden palkintotuomari.

”Kyllä minä aika usein saan positiivista huomiota ja kiitosta siitä, että olen mukana”, hän myöntää.

Kiitosta on tullut myös erilaisina nimityksinä. Hytti on valittu muun muassa kahdesti Kymi-Karjalan Ajokoirayhdistyksen nuoreksi ajokoiraharrastajaksi, viime vuonna Metsästäjäliiton Kymen piirin vuoden eränuoreksi ja Suomen Ajokoirajärjestön vuoden 2020 nuoreksi ajokoiraharrastajaksi.

Harrastukseen Hytin innoitti oma isä, joka pyysi kuusivuotiaan tyttärensä mukaan hirvipassiin. Metsästäjätutkinnon Hytti suoritti yhdeksänvuotiaana. ”Koskaan ei ole pakotettu, vaan kysytty, että haluatko lähteä”, korostaa isä Kalle Hytti.

Tytär muutti viime syksynä kotoa Haminasta opiskelemaan liiketaloutta Kouvolaan ammattikorkeakouluun. Haminaan jäivät asumaan isän ja tyttären yhteiset suomenajokoirat, vajaa puolivuotias Alapörkän Don ja yhdeksänvuotias Alapörkän Iivari.

Ajokoirat, ajokokeet ja kenneltoiminta ovat keskeisessä roolissa isän ja tyttären harrastuksessa.

”Parasta on koiran treenaaminen ja sen ominaisuuksien kehittäminen. Kun nuori koira oppii ajamaan, se on hieno hetki”, isä pohtii.

Anni kertoo saaneensa joskus ihmettelyjä osakseen, kun ei ole vielä ampunut jänistä. ”Haulikko on vain harvakseltaan mukana, kun koiraa treenataan. Ei metsälle lähdetä saaliin perässä, muut asiat ovat minulle tärkeitä.”

Alapörkän Iivari nauttii aurinkoisesta kesäpäivästä vapaana perheen pihassa Haminassa ja painii pennun sekä perheen kolmannen koiran kanssa. Koirat tulevat luokse, kun kutsutaan ja loikoilevat tyytyväisinä terassilla kahvittelun ajan.

”Meillä ei uskota siihen vanhakantaiseen ajatteluun, että metsästyskoira menee piloille, jos sitä koulutetaan. Päinvastoin, pentua on alusta asti opetettu ja sen kanssa on kesän ajan muun muassa käyty kaupungin keskustassa ihmisten ilmoilla ja näyttelyharjoituksissa”, isä kertoo.

Annilla on kunnianhimoinen tavoite viedä metsästysharrastusta eteenpäin ja omalla esimerkillään innostaa muitakin nuoria mukaan toimintaan. Hänestä nuorisotyössä olennaista on, että ideoinnissa ja toteutuksessa on oikeasti mukana nuoria.

”Paras paikka pitää sekä metsästystä että metsästyskoiraharrastusta esillä on sosiaalinen media ja erityisesti TikTok- sekä Instagram-sovellusten hyödyntäminen.”

Isän tuki on ollut Annille tärkeää. Sekä asioiden opettelun että ihan käytännön syiden takia, jotta kulkeminen metsästysmaastoihin, ampumaradalle ja kokeisiin on onnistunut.

”Olen minä saanut myös negatiivista palautetta, kun harrastetaan isän kanssa paljon yhdessä ja kerron kysyväni häneltä neuvoja. On kuitenkin tosi tärkeää, että on joku, joka opastaa ja neuvoo.”

Kerran Anni pääsi pitämään isäänsä ihan toden teolla jännityksessä harrastuksen parissa. Hän osallistui vuonna 2018 valtakunnalliseen ajokokeeseen ja arvo-otteluun Naisten Kilpaan Iivarin kanssa.

Iivari ajoi hyvin. Palkintotuomareiden laskiessa pisteitä isä tavoitteli tytärtään useaan kertaan soittamalla ja tekstiviesteillä ja yritti udella koiran pisteitä.

”Tuomarit vain myhäilivät ja sanoivat, että anna isän odottaa.” Koira, tytär ja odotus palkittiin lopulta. Iivari ajoi ykköstuloksen ja saavutti käyttövalion arvon ja oli kokeen toiseksi paras koira.

Menestys ajokokeissa on lisännyt harrastusintoa entisestään. Anni haaveilee, että tulevaisuudessa hänellä olisi oma ajokoira ja osallistumisoikeus ajokoirien suomenmestaruuskokeeseen Kilpaan.

Metsästys, koiraharrastus ja yhdistystoiminta eivät yksinomaan täytä nuoren naisen elämää. Hän käy töissä opintojen ohessa ja varaa aikaa myös ystävilleen.

”Kyllä minä mieluimmin herään aikaisin aamulla ajokokeeseen kuin valvon myöhään rilluttelemalla baarissa.”

Poikaystävä ei ole innostunut metsästyksestä. ”Ainakaan vielä.”

Jotkut ystävistä ovat kyselleet juodaanko ajokokeissa tai metsästysreissuilla paljon alkoholia. ”Eipä juoda, hirvijahdissa korkeintaan kaatoryypyn verran. Runsaan alkoholinkäytön yhdistäminen metsästysharrastukseen tai koirakokeisiin on mennyttä aikaa.”

Siksi Annista onkin tosi tärkeää päästä kertomaan ja näyttämään millaista metsästysharrastus on nykyään.

Marja Seppala
Alle vuosikas Alapörkän Don ja yhdeksänvuotias Alapörkän Iivari ovat Anni Hytin rakkaat suomenajokoirat.

Lue lisää

100 000 oranssiin huomioväriin pukeutunutta lauantaista alkaen liikenteessä – varaudu autoilija hirviin ja hirvikoiriin, jahti käynnissä koko maassa

Susiriskiä yritetään minimoida Lieksassa odottamalla lumentuloa – kunta kehotti tiedotteessa välttämään koirien irtilaskemista tietyllä alueella susivahinkojen takia

Sudet ovat tappaneet tai raadelleet 23 metsästyskoiraa runsaassa kuukaudessa – Metsästäjäliitto vaatii toimia kannanhoidollisen metsästyksen aloittamiseksi

Metsästyskoirat voivat välittää hirviekinokokkiloisen ihmiseen – koirille tulisi antaa pratsikvantelia sisältävä matolääke sekä hirvijahtikauden alussa että lopussa